"Rajaton blogini"

14. marras, 2018

PELKO. On ja oli tunne tuo epämääräinen tullut puseroomme lailla takiaisen tarttuen. Se pelon synonyymiksi itsensä etsitteli. Sillä on monia kavereitä jotka tuon pääsanan alle pelko liittyvät elämän laulukuoroon. Tuohon laulukuoroon joka aikaan saa tunteita - tunteita sellaisia joita me emme halua. Mutta mistä jälleen tuo samainen tunne lieväkin tunteeksi nousi kokemukseemme. Tuota kokemusta me emme halua kun se tarpeeton on. Niin tuo tunne josta seuraa kokemus on noussut jostain sisimmästä pintaan ja niin ei siinä todellakaan aina järjellisesti järkeä ole. Se vaan siinä aivan iholla se olla möllöttää. Mutta kun se tunne väittää mieli niin aito on - se sanoo ja todeksi väittää. Mutta onko se totta? Kysyn itseltä onko edes totta tuo synonyymikään - niin onko se vain kotikutoinen tarina, jota olemme huomaamatta sepitelleet ja teheet siitä pelon. Ja kaiken kukkuraksi todeksi luokitelleet, vaikka puolittain sen ymmärsimme kun tuo tunne pelon tila ei se totta ole. Silti se häiritsee vähemmän tai enemmän sitä päivän juttua tai pelkoa tulevasta - tulevasta miten siellä ja miten sekä miksi pelko jo sinne kiemroitaan virittää. Mutta kun tuo pelko on oikeasti kotikutoinen ja ymmärrämme että sieltä tiedottomasta mielen uumenista se rakentuu omassa päässämme. Ja silloinhan alan nähdä sanan pelko lävitse ja se jää taka alalle. Taka alalle vain tarkailtavaksi. Ja nythän palasimme turvaan rakkauden jolla ei vastakohtia ole vaan itsessään se on täydellinen - täydellinen mellä jokaisella. Kiitos!

5. marras, 2018

PELKO. Tuo sana varsin moninainen on sanoo ja järki. Mutta mitä se on oikeastaan kysyy järki - kysyy mieli. Ei se minua kosketa sanoo järki - järki tietää ja on varma, mutta mieli epäilee... Mitä se epäilee, mutta jos kuitenkin. Järki taas järkeilee se on luokitellut sanan pelko moniksi palasiksi, jotta sen voisi ikäänkuin hallita - hallita järjellä. Kun luokituksessa sanotaan tämä kuuluu siihen kategoriaan tämän hallitsen. Mutta kun yllättäen iskee tuo outo tunne epämääräisyys ohitse jonkun järjellisen hallinnan tunteen tai tiedon. Käy mieli taistoon - taistoon kenties ristiriitaiseen kuin ollako vai eikö olla. Mutta mitä se pelko ja mistä se tulee kysyy järki välillä viisastuneena - niin onko tässä jokin juju se miettii. Järki huomaakin vivahteen siitä että ei kaikkea voi tietää - ei kaikkea voi hallita, mutta samalla se oivaltaa niitä ei tarvitsekkaan hallita. Järki ihmettelee mistä tuo ajatus ja tunne nyt putkahti pintaan. Eihän se ollut eilen eikä aiemmin. Tuo tuulahdus kaiken kiireen keskellä jossa järjellä ja välillä järjettämästi rampataan asiasta toiseen - toiseen ja toiseen niin kenties tuurilla ja pelkällä rutiinilla ettei tuo sanan pelko synonyymitkään huomatuksi tulleet. Vain asiat eteni ja eteni. Osan synonyymeistä tosin kerkesin puolihuolimattomasti ohittaa järjen sipaisulla ja hallinnalla. Mutta tuo aikaisempi tuulahdus jostain muusta sai ajatuksen ja järkeilyn liikkeelle, että sana pelko ja siihen liittyvät tunteet sekä asiat ovat kenties täysin eri juttu. Niin jäätiin nyt mielessä miettimään hmmm!!!

29. loka, 2018

RAIKKAUS. Tuo elämän tuulahdus - tuulahdus ei vaan merituulen kutsuvan vaan sisäitsten aaltojen - aaltojen joka pyyhkäisi tuon nukkavierun sisältämme pois. Tuo raikkaus toi päivän polttavat asiamme arkiset juttumme aivan uuteen valoon ja kirkkauteen. Tuo kirkkaus näyttää muuttavan menomme tulojen saamiseksi. Tuo päivän polte tarttua raikkaasti ja uudella innolla kiinni aitdolla rakkudella tähän hetkeen - se on nyt käsin kosketeltavan ihmeellinen. Ennen nuo niin nukkavieruiselta tuntuvat elämän jutut ovat muuttumassa iloisiksi haasteiksi ei kuitenkaan missään muotoa aina kovinkaan helpoksi - niin sarjassamme vaativat haasteet. Niin mutta nehän ovatkin elämän suola - suola joka koettelee meitä kaikella lailla ja ennalta arvaamattomasti. Tuo arvaamattomuus ei nonesti ratkeaisi edes järkeilemällä tai sinnikkäällä puurtamisella. Vaan nyt kun tuo to raikas merituuli puhdisti mielemme komeroita - komeroita joista alkoi virrata aivan uusia ajatuksia - ajatuksia joissa oli aivan uusi sävy ja vivahde. Nuo ajatukset eivä enää vanhaa koodia muistaneet vaan ne oli ohjelmoitu uusilla koodella - uusilla energioilla jotka eivät jääneet kiinni vanhoihin nukkaantuneisiin energioihin ajatuksiin. Vaaan aidosti uusi ymmärrys - uusi asioiden oivallus - uusi asioiden kokeminen. Aivan niin ja noin iso muutos tuo että aivan ymmykäisenä ihmettelemme elämän menoa tätä. Tapahtui - tapahtui vain kun annoimme sisäisen raikkauden tuovan tuulahduksen tulla sisältä ulospäin niin maailma kirkastui sekä näytti meille aidon rakkautensa - rakkauden ihan kaikkeen. Kiitos!

22. loka, 2018

RAIKKAUS! Tuo sana kertokoon tuhat ja yhden yön tarinan. ON ja pysyy ilo sydämmessäin kun tuo sana raikkaus kaikaa ja kaikuu sielussamme. Olemme arkisessa pyörityksessä aivan välistä pyörteessä ja aikaa myöten saavutamme "nukkavieru" olon täydellisen. Tuon olon jossa olemme vuorattuna tuolla nukalla - olemme väsyneitä noihin ainaisiin samoihin kaavoihin. Vaikka väitämme ettei meillä - meillä ole mitään valittamista eli ihan hyvin kaikki. Niinhän se onkin mutta tuo nukkavieru on tullut talomme - mielemme komeroihin puuduttavasti - läkähdyttävästi - paineitenkin muodossa ja ties minkä. Mutta hei kun huomaamme pienenkin tuulahduksen tai jopa metrien korkuisten aalttojen tuovan meille tuota raikkautta - raikkautta kuin raikas meri-ilman tuulahdus ja ajaton olo sitä aistiessa. Ei menoa minnekään - ei mitään ylimääräistä juuri nyt. Tuo raikkaus kertoo vain muistot että tuo nukkavieru olo oli ja meni eikä se ollut meidän vakio asukki. Asukki meidän omalla tontillamme - vuokralla maksamatta vuokraa - vain pölyttyen. Niin ajatus alkoi raikastua kun mikä tahansa merituulen hiukkanen pääsi lävitse muuriemme - lävitse tarpeettomien esteiden. Nuo esteet olivat vieneet ajatuksemme - ilomme sinne komeron nurkkiin. Raikkaus alkoikin synnyttää raikkautta ja "perhe" alkoi kasvaa ja kasvaa. Voiko tää olla totta jokin sisällämme, joka ennen niin tavanomainen oli - niin tuo nukkavieruinen. Mutta hei nostakaamme kädet ylös - ylös tuulettamaan tuota ihanaa raikkauden tuulahdusta jonka oivallissimme juuri nyt. Olkaamme siis itsemme voittajia sinä ja minä - kuunnellaan - olla kuulolla...

15. loka, 2018

ETSIN. Kun juuri aloin päästä tuon etsinnän tuloksena tuon elämän aarteen jäljille. Niin tuli takapakki - tuli este löytää - tuli iso mutta. Kuinka ollakkaan monasti kun kaikki näyttää jo niin hyvältä ja nuo elämän kultaharkot jo silmissä loistaa. Hei tuossa nuo ovat aivan käden ulottuvilla - aivan kosketeltavissa, mutta juuri tuli isosti lunta tupaan ja taloni sortui tai ainakin melkein tai ainakin ihan pikku riikkisen vai sortuiko se laisinkaan - kysyn? Tuo alun tunneaalto pyyhkäisi tsumaanin lailla ylitsemme ja kaatoi puut - nosti tunteet aivan uusiin kokemuksiin. Niin mihin katosit etsinnän tulos vai katositko laisinkaan? Olinhan jo löytänyt vahvan näytön tuosta onnekkaasta etsinnän tuloksesta. Mutta katosiko tuo etsinnän tulos jonnekin myrskyn syövereihin. Ei se kadonnut - ei se voi kadota kun totuus on jo meissä itsemme syvyyksissä - syvissä vesissä, mutta saavutettavissa kunhan vain haluamme etsiä - etsiä totuutta - totuutta rakkauden, joka kantaa ajasta ikuisuuteen. Joka antaa työlle arkisen tunteen hei olet tarpeellinen tässä yhteiskunnassa - hei olen tarpeellinen itselleni pyyteettömästi, silti avoimena kaikelle - silti ei maailman vietävissä kun jo tuo itse itsemme tietää kuka olen mikä on elämän tarkoitus. Ei sitä tsumaanit eksytä eikä kaada. On aika ikuisuuden - aika ilon - aika rauhan ja rakkauden - sitä me etsimme ja olemme sen aina pitäneet hallussa siten myös löytäneet. SE on vain ollut välillä unohduksissa. Mutta nyt sen löysimme ja pidämme siintä kaksin kiinni - siitä - KIITOS!