"Rajaton blogini"

16. heinä, 2018

ITSENSÄ VOITTAMINEN. Kohdata siis itsensä aidosti - kohdata tuo oma itsensä aidosti. Mitä se nyt sitten on? Tässähän minä nyt olen ja ollut kokoajan - että mitäh häh! Niin niin itsensä kohtaaminen - kohtaaminen sen todellisemman, jossa ymmärrys iskee tajuntaan että en ole tuo ego joka päältäpäin päsmää - päsmää hyvinkin sivistyneesti ja asiallisesti. Niin ettei ego liian isolta näyttäisi tai se olisi verhoiltu sivulauseen kertomaan että minähän loppujen lopuksi olin, joka tämän ratkaisi tai selvitti oikein tai voittoisasti. Mutta tämä yhteiskunnallinen meno vaatii pärjäämistä ja voittamista tai suorittamista onnistuneesti sanoo egomme. Mutta mehän alistumme jos jotain muuta väitämme ja periksi annamme. Niin niin mutta voiko muka olla voittaja vaikka ego sivussa ois. No tietenkin voittaja elämän ihmeellisen - ihmeellisen jossa arki pyörii välistä kyllä kivirattailla tai ihan silkkihasikkaissa hanslataan asiat kuin asiat. Onko se silloin alistumista kun elämä hymyilee sekä asiat sujuvat hyvin tai niinkuin niiden tulikin mennä vaikka ei niin hyvin tai ihan jopa välillä persmäkeen. Mutta entä sitten - niin voitin - voitin egomaisen lähesymisen ja voitin itseni jälleen. Mitä hyödyin sitten tästä ns. pehmeästä mallista. Siinä kysymystä jatkoon - jatkoon elämän tarinan odottovan - yllättävän ja ymmärretyn...

9. heinä, 2018

ITSENSÄ VOITTAMINEN. No helppoahan se on tuosta vain niskalenkki ja seljätys. Mutta onko se niin helppoa? Onhan se helppoa mutta samalla se on ääääärimmäisen vaikeaa - vai onko?! No kysyessä sitä mieleltä - mielemme osalta nimeltä ego. Se väittää kirkkain silmin tosi helppoa - olethan sinä ykkönen ja sinun etusi se on ja olet oikeutettu siihen ja siihen - ensin - ennen muita. Mutta tarjottuaan tätä etuisuittaan tuo kyseinen ego kiven heittää eteemme jopa isonkin järkäleen - aivan esteeksi polullemme. Ja juuri kuin olimme vauhtiin päässeet on kompastus tuon kiven tai kolhu isompi ihan jopa tohtorille asti mentävä on. No miksi kysymme? MIksi kun kaikki näytti niin hyvältä ja loistokkaalta. Nuo kysymykset kumpuaa jostain - kensties vanhoista tiedostoista noista, jotka piti olla jo menneitä. Mutta kolhut nuo taas pysäyttivät ja mielala alhaisempi päälle kaatui pilvien raskaiden lailla. Eihän sen todellakaan näin pitänyt mennä sanoo ego ja lisää vettä myllyyn - lisää vettä että näyttäisi se isoksi ulkoiseksi möröksi muodostuvan. Ja mieli tuo ego-osa sanoo se johtui noista ja noista ulkoisista jutuista - ei sinusta - vaan synitipukeista ihan muista. Hetkeksi mieli helpotuksen kokee - niinhän se olikin - se hurraa. Mutta iso mutta - jokin ei täsmää. Nyt tarvitsee ottaa se niskalenkki itsestä ja selvittää mikä tää juttu oikein on. Siis polulle itsenstä voittamisen käy tiemme jep jep...

2. heinä, 2018

AUTTAMINEN. Hei tartutaan tänään kiinni sanasta auttaminen ja sen todellisesta käytännön laajuudesta sekä mahdollisuuksista. Huomaatan tuon sanan todellisuus - huomataan sen käytännön tilanteiden mahdollisuus - toimitaan myös käytännön arkitilanteissa noissa. Olemmehan sen ymmärteneet ja meillä se jo on - se on meissä jo sisäsyntyisesti ihan omana haluna - haluna ilman mitään oleellista ponnisteluja. Pienoinen ponnistus on ainoastaan tuon halun esille ottaminen kuin tavarat kaapin hyllyltä. Pieni ponnistus että kun se ahaa ajatus nousee pintaan omista ajatuksistamme tai tuo näkökykymme joka kotkan tarkkuudella tai kuulolla eläimien joilla huikkasti kuulo niin isosti parempi on. Tuo halu ja vaiva palkitsee ja ennenkaikkea se auttaa monasti niin julmetun paljon toista tilanteessa niin kimurantissa tai aivan ihan vain pieniessäkin. Ei sen kokoluokka tärkeä ole sillä jo pelkkä ajatus ja siitä seuraava auttamis toimenpite - se täyden kympin saa - saa jo pelkällä ns. kansakoulu pohjalta. Ei se tarvitse yliopistoa eikä mitään muuta - tarvitsee vain sen halun ihanan kokea auttamisen niin luonnollisena. Ei se aina heti ilolta tunnu - vaan tuskalta -tuskalta ponnistella asian hyväksi ja kuitenkin jo heti kohta hiipii tuo ilonväre sisimpäämme kun auttaminen on alkanut - tuo väre tunteen - tunteen joka täydellistä rakkautta on. Siis tarttukaamme tuohon taikasauvaan auttamisen. Mutta tarttukaamme myös sen taian vastaanottamiseen - vastaanottamiseen ilman takaisin maksu velvoitteita. Olemalla vain kiinni tässä hetkessä: Kiitos auttaja ja autetut!

26. kesä, 2018

AUTTAMINEN. Hei ihanaa onnea jota tuo toisen auttaminen toi ja onnen purskeen mieleen loi. Antaen voimaa hetkeen tähän kuin iloisen tulivuoren laava olisi muuttunut mielyttäväksi vain raikkaaksi hapeksi ilman. Tuo tunneaalto purkautuva ilon ja onnen kuin purkaus tulivuoren. Näin vahvasti koemme hetket auttamisen kun sille tilan annamme. Antamalla auttamista ottamalla sitä vastaan. Se aikaan aina pienenkin tulivuoren tusahduksen tai ihan pikkuriikkisen tuulenvireen. Tuo tunne vain välistä jalkoihin jää vaikka se olisi kokoinen tulivuoren purkautuvan. Niin vahvasti olemme kiinni arjen - egon liukuhihnalla - pyörittäen elämän liukuhihnaa - rutiineilla - jaksamisen rajoilla - välillä keventäenkin. Mutta emme kuitenkaan huomaa auttamisen syvintä olemusta, joka kertoisi meille hei miten tärkeä olet sinä ja me kaikki kulkijat maan matkaajat. Kyllä kiitos auttamisesta helposti annetaan kiittäen. Mutta näimme sen luonnollisena rutiinina - kuitenki aidosti sitä tarkoittaen. Mutta arki painaa päälle kaikkine velvoitteineen niin siksi auttamisen ilo - auttamisen ilolla vastaan ottaminen kaiken jalkoihin jää. Mutta tarvitsisiko sen olla niin? Onhan tuo suunta molemmin puoleinen niin välttämätön - välttämätön vuorovaikutus ihmisten - vuorovaikutus elämän asioiden niin tärkeiden ja monenlaisten. Siis herätkäämme aikaan auttamisen kiittäen!!!

18. kesä, 2018

AUTTAMINEN. Hei kiva ilmiö -ilmiö mikä ilon tuo niin saajalle kuin antajalle. On ihanaa ottaa sitä vastaan - ottaa vastaan vaikka se vierasta on. Vierasta miksi? Siksikin kun oppimme ja opitut muodot sekä ajatus elämän on toinen. On opittu että anna ja auta toista, joka tärkeää on ja ajatus jaloin osista elämän tärkeiden niiden monien osion käytännön - tuon käytännön jossa arkemme pyörii - jossa ei yksin selviä. On tuiki tärkeä tuo apu auttajan - tuo apu joka niin monenlainen on eikä se ole kiinni avun määrästä vaan ajauksesta sekä toiminnasta käytännön. Tilanteiden jossa apu ja auttaminen keskiössä on. Mutta miksi sen vastaan ottaminen tai pyytäminen niin vaikeaa on? Siksikö että mun pärjätä avuin omin kuin selvittää taakat nuo ihan yksin - urheasti. Vaikka apua olisi saatavilla - olisi kädet ojossa auttajien, jotka mielellänäsä avun suo ja tuo. Mutta mielemme ei aina haluaisi - ylpeydelläkö - apua vilpittämästi vastaan ottaen. Vaan kokemus taakaksi koettu ja ihan turhaan . Olihan apu toisten ihan vilpitön - vilpitön halusta auttaa. Niin miksi meille taakka oisi kun saamme avun vilpittömän. Ottaen vastaan tuon avun niin tarpeellisen ja ilolla sen kokien oli se apu iso tai pieni - oli se apu ajatus tai huomio niin monenlainen - oli se apu hyvin käytännöllinen jostakin tai ihan mistä vaan jutusta noista - elämän käänteistä. Niin ja siispä kiittäen ottaen vastaan auttamisen - avun. Kiitos!