"Rajaton blogini"

11. maalis, 2019

AUTTAMINEN. On tuo vuori hyvin vuorekas ja mahtava kun päin sen jyrkkää seinämää kiipeämme. Käyttäen hakkua, jolla iskien kiilat sen kallion ahtaisiin koloihin. Tunne melkoinen päällä on omassa haasteessamme auttamisen pelko - pelko putoamisesta taas vaikka vain köyden varasaa hieman alaspäin tai aivan vaarallisesti - lopullisesti. Tottako noin on kysyy mieli - kannattakaako tää ja nää vaaran sekä pelon tunteet - tunteet tilanteiden. Kohdata ne vain jäädä vain alas vuoren juurelle murehtimaan ettei se taaskaan onnistunut. Mutta emme anna periksi vaan taas heräämme aikaan taistelun ja pääsemme korkealle rinnettä vuoren. Tuon mahtavan vaativan rinteen jyrkän ja niin vaarallisen. On matka näin hidasta mutta eteneväistä kuitenkin. Se välistä tuntuu ikuiselta vaikka oli kyse vain silmän räpäyksestä hetken tuon. Tuo hetki olikin nyt jo toisenlainen. Huomaamme ei pelkkä puurtaminen ei pelkkä taisteleminen tuo tahdo johtaa vuorelle kohdattavan. Kun pysähdyimme rinteelle sen kuin jo puolessa välissä olisimme - huomaamme. On tässä tää jyrkän rinteen vankka ja turvallinen tasanne johon majoitumme lepäämään ajaksi tuoksi. Aika tuo pysähdyksen tuo mieleen tuon sanan auttaminen - auttaminen mitä se on!? Se sisäinen kokemus herätti meidät tällä tauolla ansaitulla. Olemme löytämässä ajatuksen tuon ytimsessä auttamisen. Annetaan sille tila ja niin ilo palasi hetkeen tähän. Hmmmmmm!!!

4. maalis, 2019

AUTTAMINEN. On se lahja suurin kokea tuo sanan tuoma onni ja ilo sekä ennekaikkea tarve tulla autetuksi että auttavaiseksi. Se monasti todella vaikeaa on kun pitäsi - pitäisi kiivetä vuorelle tuolle jonne kivinen okainen tie vie. Toivoen - toivoen välttyvän tilanteilta noilta missä apua tarvitsisi antaa tai saada. Mieli haluaisin egoisesti vain itselle hyvää ja helppoa elämässä tässä ja sivuuttaen muut olan kohautuksella - ajatellen. Olen mukana - olen mukana ajatuksessa, mutta ei minulla ole aikaa - aikaa tarvitsen itse ja olethan tuon tilanteen itse sählännyt tai luonut - niin selvitä ne itse - olen kyllä sympatiasta mukana kunhan ei tarvitse osallistua. Voinhan kyllä "pienesti" auttaa jotenkin. Niin mieli tuo piilevästi väistää yrittää elämää tätä, joka ympärillä pyörii ja on. Mutta omat murheemme tai ilomme niitä ei tuo mielen oikku aina tahdo hyväksyä elämässä tässä. Ja nuo toiset avun tarvisevaiset pää sivulle kääntyen sivuutamme ja omaan itseemme taas käperrymme iloon tai suruun. Mutta muuttuu tuo vastaavasti myös ottavainen vastaavasti suuntaan itsen vaikeaksi. On sitä itse selvittävä - on selvittävä sanoo tuo "tyhmä" egoni - maailman kaikki tietävä. Vaikka olen tiedostanut - vaikka olen ymmärtänyt ja niin monasti noin kokenut - niin toistuu nuo vuoret piikikkäiset. Mutta nyt tuli muutos aion nousta rinnettä vuoren ja kohdata piikit sattuvaiset, mutta annan aikaa tuolle nousulle, mutta en aio väistää vaan nousta vuorelle rakkauden eväin. Kiitos!

25. helmi, 2019

AUTTAMINEN. On se aito - on se niin aito asia mielenkiintoinen. Ei itsestään selvyys ei missään tapauksessa. Mutta kun kohdalle sattuu - sattuu puolin toisin on se kultaa syvintä kaivettuna esiin syvyyksien syvyydestä. Voin olla kohde - voin olla avun tuoja on ne molemmat aitoja taitoja olla läsnä autettuna tai auttavaisena ilman mitään pyydettä. Mutta niin tarpeellisena - tarpeellisena elämän polulla isoin tai pienin elein. On auttamisen taika noiden leppeästi kulkevien puisen kujan lehtien huminaa tai rakeiden piiskaamaa tilannetta joka tuntuu - tuntuu kaikkialla. Ja apu tai auttaminen tuo kultainen ele pienikin tai aivan hädässä suuressa on hetki tuo käsin kosketeltavan merkittävä. Auttaminen - apu voi olla fyysinen tai henkinen aivan lähellä tai kaukaa - niin se vain on tilanne - tilanne joka muodostunut on ei sattumalta vaan jostain kaukaa tai läheltä ilmestyen. Tilanne tuo ei ilmoittele kun äkkiä kohdalle sattuu - tilanne tuo vaatii toimintaa joko nopeaa räpäyksessä silmän tai harkittua toimintaa hallitusti onnistuneesti. Ei ole ollut tilanteessa käsikirjoitusta ennen "ensi-iltaa" joka yllättäen saapui - saapui suoraan ilman kenraali harjoitusa. On myös toisinpäin on aikaa ja aikaa harjoitella antamaan apua kuin vastaan ottamaan. On aikaa ja aikaa - on väin tärkeintä olla halu - halu auttaa ja tulla autetuksi. Niin tulla autetuksi. Se voi olla vaikeaa pyytää tai ottaa vastaan apu tarjottu - vastaan otto vaatisi sanoa itselle minä en selviä minä tarvitsen apua - apua minä pyydän - apua minä jaan ilolla kykyjeni mukaan - opitaan...

18. helmi, 2019

MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? Totuutta etsimässä on tuo mieli arkinen - totuus on olemassa se joka on täysin muuttumaton ja täydellinen. Ei ole kysymys mistään fakta-fiktio jutusta tässä. Kun kaikki muuttuva ei voi olla totta kuin hetken - hetken sen ajan kunnes se toisin on. Ei se voi olla totuus elämän tarkoituksen. On näkökyky todellisuuden aivan jotain muuta kuin aistien meidän tunnettujen. Ja joka hetki se jo on - ja se on koettavissa ohi aistien - ohi kaiken sen minkä mielemme luulee totuudeksi. Siksi tarkoitus tää jossa me matkaamme kohti kotia, vaikka se tässä arkisessa kodissamme EI tunnu järjelliseltä. Tuo järjellisyys - tuo hallinnan tunne kaikkine alaviitteineen yrittää ratkaista kaikkea ja olla kaikki tietäväinen. Mutta jospa antaisimme ohi noiden kaikkien aistien kuulla todellista näkökykyä - näkökykyä RAKKAUDEN SILMIN, joka meissä jo on. Ei arkinen taival enää silloin tunnu tuskalta sellaiselta - ei tarvitse sinne suon rämeikköihin upota vaan ne itsestään tieltä pois väistyvät ja matka kotiin käy kevein askelin. Matka sinne on kesken, mutta jokainen hetki sitä kohti ohjaa. Alamme muistaa kuka minä olen, mistä minä olen kotoisin. Muistan sen todellisuuden todelliset auvoiset niityt, jotka tuhat kertaa tuhat ovat arkisia niittyjämme auvoisemmat - pyhyyden - onnen ilon valtakuntaa. Tie sinne käy meille joka tapauksessa, vaikka välillä unohdamme kuka olemme minne olen matkalla. Olemme matkalla kotiin yhdessä ja täällä me olemme vain oppimassa muistamaan kuka olemme ja missä on alkulähteemme JUMALAN KOTI. Koska me olemme hänen luova laajentama RAKKAUS.

11. helmi, 2019

MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? Se olisi helppoa jos sanoin tai muutoin sävellettävissä tieteen avulla se olisi. Sen oleminen on täysin sanaton - täysin tieteellistämätön - se vain on - se on jokaiselle sama vaikka sinne polku aivan erilainen on - on ajassa tässä lineaarisessa. Aika katoa kun polku on rastille vienyt - tuolle rastille joka koodi on täydellinen RAKKAUS - tuo rastin luo kaikki ovat löytäneet vaikka sinne ajassa tässä ollaan matkalla niin arkisessa aivan ihanassa - aivan ihanassa elämän vyyhdissä, vaikka siellä ns. kurjuuskin majailee. Mutta tuo kurjuus ei ole totta lopullisella matkallamme jonne matkamme käy noiden soiden rämeisin kautta - kautta kauniiden luonnon maisemien - noiden silmien hivelivien ihmeellisyyksien näyttävien nähtävyyksin. Mutta tuo matkan ihanuuksiin kuuluneet ovat niin makeat makoisat arkisen onnen elämän kokemukset, joita jo täällä taivaaksi on luultu. Niin auvoisia hetkiä meille jokaiselle sattunut ja kokemukseen tuonut mitä erilaisimpia. Hetkessä tuossa lause ja sanat onnen ymmykäiset ovat olleet taivasta tässä päällä maan. Mutta heilahdus onnemme kukkuloilta helposti heilahtaa puolelle murheen tai ikävän tms. joka pilviseksi sään saa tai jopa aivan tuhoavaksi myrskyksi elämän niin fyysisen ja raadollisen. Juuri kun kaikki onni oli - juuri tuo pitkä seesteinen perus onnen aika oli jatkunut ja jatkunut tuli tuo myrsky viljan kaatavan aivan maaksi matalaksi. Mutta tuo ei ollut totuuden totta siksi on löytymässä meille jokaiselle ratkaisu RAKKAUS!