"Rajaton blogini"

22. heinä, 2019

KEHO. On tuo instrumenttimme mitä mainioin välistä aika lailla epävireessä tai soi mitä soi?! Keho taipuu moneen tässä maallisessa vaelluksessamme. Se arjen - juhlan - monenlainen käyttäväline. Sen kulttuurinen erilaisuus erilaisissa ympäristöissä merkitsee aivan erilaisia asioita toisaalla kuin toisaalla. Keho tuo monimutkainen "soitin" kun se on varttunut vauvasta vaariin ja nuo vaiheet ovat olleet aikamoista Linnanmäkeä vuoristoratoineen. Jo luonnollinen ikävaiheiden kehitys on haaste. Haasteeseen lisätää ulkoiset puitteet milloin millaisetkin on päivittäinen "keitos - koitos" valmis koettavaksi - selvittäväksi. Sen kanssa on monenlaisia selviytymis tarinoita - tarinoita joista on bestsellereitä kirjoitettu tai vain hiljaa hyräillen hiljaiselossa aherrettu omassa hiljaisuudessaan. Ja aina tuo keho ja sen tarina on yhtä tärkeä. Tärkeä juuri siinä hetkessä ja juuri sellaisena kuin se on. Ei ole menneisyyden taakkaa muuta kuin mielessä vaikka se kehossa näkyy - ei ole tulevaisuuden huolta kuin mielessä vaikka kehossa se näkyy. Miksi kysyy mieli jälleen - miksi minä se aina olen se jolla on taakka eikö tätä voisi ulkoistaa ulkoiseksi haluaa mieli. Pitää löytää syy jostain muualta niin tietty ulkopuolelta itsemme. Mutta tarvitseeko niin olla - löytyisikö vastaus jostain muualta. Sitä odotellessa olkoon keho kaverimme - kanssamme jess...

15. heinä, 2019

IÄISYYS. On löytynyt tukipinta iäisyyden. Se ei ole sen vaikeampi asia kuin käydä kaupassa - olla katsomassa jotain peliä. Iäisyys on tullut läsnä olevaksi eikä siten ole mikään kummajainen kuten voisi uskonnollisesti ajatella ja kokea. Mutta löytyykin ilo - löytyykin kaikessa olemisessa selkeä ajatus eikä jokin työ tehtävä ole vain välttämätön tehtävä juttu tehtäväksi hampaat kirskuen tai tehtynä sisulla ja kyyneleillä. Iäsiyys tuo rauhaa - se tuo tyyneyttä, koska ei ole minnekään kiire ja ymmärrys siitä kertoo meille ei ole olemassa mitään stressi aiheitakaan siten. Vaikka vauhti ja tahti ois aivan hurja ei kokemus ole kiireinen eikä tuskainen tuskasteleva. Koska tuo iäsyys on luonnut syvän rauhan meidän sydämmiimme eikä sitä mikään järkytä kuin ohi kiitäväksi hetkeksi. Ja nuo pienet hetket vain vahvistat paluua rauhaan sydämmien, koska sana iäisyys on luonut iäisyyden kestävän syvän olemisen. Eikä tuo vienytkään meiltä arjellista rutiineja minnekään ei minnekkään. Tuo sanan kaiku toi meille rauhan vaikka aluksi se meille vieras ja kaukainen oli. Sen sävy kertoo elämän suurista asioista halusimme sitä tai emme. Kaikki etenee aina kunkin kohdalla omassa aikataulussa eikä sillä ole merkitystä mikä se on vaan se joka tapauksessa etenee ja kohtaa meidät kaikki. On tullut aika ymmärtäväisempi ja on tullut aika iäsyyden ihan tavallisessa arjessa. Kiitos!

8. heinä, 2019

IÄISYYS. Sinä joka minut herätit ajattelemaan jotain - jotain aivan syvällistä - syvällistä elämää. Miksi aina syvällistä kysyy mieli - miksi ei vain normaalia rutiinia jota on helppo lähestyä ja jossa on vain hyvä olla?! Miksi aina - kysymyksiä ja pohdintaa kysyy mieli? Mutta voisko olla toisin tuon sanan iäisyys voisikin kääntää asiaksi normaali. Ei mitään syvällistä - ei mitään exstraa vaan ihan normaalia. Jospa tuo sana ja samankaltaiset muutkin olisivat vain normaaleja sanoja muiden joukossa. Muuttuisiko niiden merkitys - muuttuisiko niiden luonne toiseksi. Ei ne minnekkään muutu - ei ne asiaa muuksi muuta, mutta ne voisi olla siten tasavertaisia sanojen muiden joko innoittavien tai rutiinien kanssa kavereita elämän. Asiat tulisivat samanvertaisiksi sanojen kertomana. Kertomus olisi aina tässä nyt tarpeellinen eikä sanojen kaiku toisi niistä etäisiä eikä pois työntäviä. Tuo iäisyyskin saisi arjessa sijaa ymmärrykselle, jossa se koskettaisi meitä kaikkia omalla laillaan. Ja kaikille se toisi elämän tähän hetkeen syvyyden tuon vaikka sanat ja keskustelu arkista olisi. Olisko meidän helpompi kiitää sanojen maailmassa vapaammin ilman vanhoja sanojen taakkaa. Olisko meille koittanut vapaus elää ja ymmärtää elämää toisin - toisin jossa rakkaus ja tuo iäisyys olisikin merkitykseltäään tasavertainen arjen kaiken puuhan ja olemisen kanssa. Ja me olisimme vapaita sekä valmiina näkemään kaikkea laajemmin. Jep taidan saada kiinni tuosta, joten...

3. heinä, 2019

IÄISYYS. Tuo sana kuuluu kaukaa - kaukaa syvälle menneisyyteen ja tulevaan. Tuo sana on jo nukkavieruinen ja hyvin kaukana arjesta meidän arkisen. Hei onhan jo nykyisyydessä tarpeeksi purtavaa askaretta elämän. Mitä vielä iäisyyttä miettimään ja ymmärtämään sen olemusta tarkempaa mitä se meille kertoisi. Voi arjessa jokin hetki tylsältä tuntua ja olla kuin iäisyys tuo joka ei vähempää kiinnostaa jaksaisi. On sanan saundi niin myös uskonnollinen ja kaiku siten etäinen. Vai onko se niinkään - vain mitä me kuvittelemme sanasta tuosta?! Sanojen kaikkinaisessa vilkeessä tuohon sanaan tuskin pysähdyn ja miettimään jäisin. On aika arjen jossa selviytyminen tärkeää on ja kaiken huomion se vie kaikesta muusta. Mutta sana iäisyys ei ole eikä tule olenkaan vain muinaus jäänteistä vaan se on sana jolloin olemme pysähtyneet arjen vilkeestä tähän hetkeen mietteisiin elämän syvimmistä vesistä mitä ne on. Silloin me kohtaamme sanojen symboliikan jota ne viestii meille. Silloin sana iäsisyys avaa meille ovia elämään ja sen syvimpiin olemuksiin. Kun nostan sanan tuon mieleni piippu hyllyltä aivan pöydälle purtavaksi päivälliseksi tai iltapalaksi. Huomaan sanan merkityksen sekä sen tuoman viestin - viestin joka tuo hyvän ripauksen arkeemme juhlaa tai syvällisyyttä olemisen, joten...

24. kesä, 2019

VÄSYMYS. On ilo huomata että väsymys ei ollutkaan sitä nukkavierua nuutuneisuuden. Olimme samaistuneet arkeen - arjelliseen kehoomme ja luulimme että väsy siellä oli sama kuin väsy itsessämme mielen tai sielun syvyyden. Ei se ole sitä ymmärrän - ymmärrän että kehoni instrumenttini arjessa jota soitan lauluin moni vivahteisten sävelmien noiden. Ei väsy kehossa ole todella sama kuin minä ja minun todellisuuteni. Väsy tuo vain väliaikainen on lihaksissa - hermoissa - koko rangassa töiden tai muiden rasitusten valtakunnassa oli vain vaille lepoa kaiken - kaiken tämän kanssa missä arkeni pyörii. Olin sinne kasannut kaikkea - ihan kaikkea tarpeellista tai tarpeetonta velvoitteita noita ja aivan liikaa - liikaa rankani kestettävksi. Olin ankkuroinut mieleni siihen samaan vyyhtiin enkä siitä irti päästänyt vaikka jo tehdyt arkeni askareet oli jo hoidettu. Oli se jäänyt päälle - päälle ei täysillä vaan liekillä liian isolla joka energiaani poltaa samalla kun jo uudet haasteet mieleni on rakentanut. Mutta huomaan tuon nyt jo ajoissa ja annan tilan menneiden menemiselle - taakse jäämiselle ja vain kokemukseksi jaloksi historian. Nyt todella huomaan löytäväni voiman tuon sisäisen ja tieni kulkee vakaammin tässä ajassa sekä väsymykseni vähitellen hiipuu virkeydeksi elämän eliksiirin. Tuoksi iloksi elämän kokemukseksi kohdatessa taas uusia hetkiä haasteista vaativien jotka nyt ymmärrän jo kohdata toisin. Siitä oivalluksesta kiitän kiitollisesti rakkaudelle ihanalle elämän uuden tuon!!!