23. joulu, 2014

Joulun ja uuden vuoden tervehdys sekä joulun tarina

Kalastajan joulun tarina

Joulun tarina se on eräästä kalastajasta. Oli ollut aika viimakkaita päiviä aivan joulukuun alusta alkaen. Kalastaja oli asunut omalla saarellaan tuolla Ahvenanmaan kupeella vuosikymmeniä. Tänäänkin tuli aivan vaakasuorassa veden sekaista räntää. Aikaisemmin oli poikkeavasti satanut jo 30 cm uutta uutukaista lunta, jollaista kalastaja ei ollut aikaisemmin kokenut.
Aamuisin kalastaja lähti yleensä aamu seitsemältä koiransa kanssa ulos valmistelemaan merelle lähtöä varten kaikki rensselit kuntoon. Niin tänäkin aamuna kalenterin näyttäessä joulukuun 19 päivää. Mutta tänään oli jotenkin kalastajalla hieman outo tunne tosin hyvin levollinen.
Touhun keskellä kalastajan ajatus pysähtyi miettimään tuon oudon mutta niin miellyttävän tunteen taustaa alkuperää. Mitä tämä tarkoitti, koska hänen vaistonsa oli aina kertonut, että jotain oli tapahtumassa. Hän unohti tuon tunteen ja touhusi aamu askareitaan hyvin normaalisti. Mutta kun hän tuli laivalleen oli siellä käynyt pienoinen katastrofi. Nimittäin yöllinen myrsky oli rikkonut laivaa sen verran että korjaamiseen menisi pari päivää. Kalastaja totesi levollisesti itselleen ja koiralle ettei tässä auta muu kuin hakea työvälineet ja alkaa korjata laivaa. Alkoihin tuo myrsky hellittää jo melkoisesti.
Mutta tuo tunne ei vieläkään kadonnut vaikka olisi voinut luulla että tuosta laivan vauriosta se vaan johtui. Kalastajan oltua pari tuntia korjauspuuhissa alkoi näkyä kaukaa pienehkö laiva. Kalastaja ajatteli että kun ei täällä yleensä liiku vastaavanlaisia laivoja juurikaan, että mikäs tämä nyt oli. Koirakin hieman levottomasti liikuskeli mutta oli kuitenkin iloisen tuntuinen, koska heilutteli häntäänsä.
Laivan rantaututtua siihen lähelle noin parinsadan metrin päähän, jossa olikin hyvä poukama sen kokoiselle laivalle. Kalastajan tunne senkun vain vahvistui että mitäs nyt. Sieltä tuli ulos iloista porukkaa noin kymmenen henkeä ja heillä oli aika paljon kantamuksia mukanaan näin kauempaa katsottuna. Jotakin tuttua siinä porukassa oli. He pitivät iloista puheen solinaa yllä tullessaan kohti kalastajaa, jossa hän korjaili laivaansa myrskyn läljiltä.
Hän oli tunnistavinaan jo kauempaa että yksi miehistä oli hänen kotikylältään lähtöisin oleva lapsuuden ystävä Martti. Hänen kanssaan he pojan vesseleinä olivat kerenneet kokea kaikenlaista, kuten pojat siihen aikaa noin 50 vuotta sitten touhusivat.
Koulun jälkeen kalastaja oli halunnut alkaa kalastajaksi. Ja sitä kautta hän oli jo 30 vuotta sitten muuttanut omalle saarelleen ja elänyt varsin onnellista sekä työn täyteistä elämää. Ja olihan ryhmässä monia muitakin tuttuja kuten niin aivan ihana Laura yhtä vuotta alemmalta luokalta.
Kaikki tultuaan kalastajan veneen luo avasi Martti suunsa ja kertoi mitä kuului mantereelle. Ja he olivat jo pitemmän aikaa suunnitelleet tulevansa katsomaan kalastajaa ja tuomaan saarelle joulun tervehdystä. Enäähän oli vain muutama yö jouluun. Kalastaja jonka nimi oli muuten Jussi ilahtui suuresti tästä ystävien saapumisesta.
Ryhmä oli varsin toimelias tosin olivathan he tämän reissun hyvin suunnitelleet. Martin johdolla muutama jäi auttamaan Jussia laivan korjauksessa ja muut menivät laittamaan kalastajan torppaa joulukuntoon. Talohan oli aika iso yhdelle miehelle asuttavaksi, joten siinä riittikin muutamaksi tunniksi siivoamista ja joulu tunnelman rakentamiseksi. Pitihän sitä kaikenlaisin jouluisin ”asustein” koristaa.
Myös laivan korjaus alkoi sujua ripeästi. Martti kertoi samalla monta tarinaa mitkä olivat tämän ryhmän retken idea ja toteutus tulla yllättämään Jussia hänen omalla maaperällään. Iltapäivänä aurinkokin tuli esiin, kuin juhlistaakseen tätä hienoa jouluun valmistelemaa tapahtumaa. Auringon alkaessa jo laskeutua oli kalastajan torppa ja laiva kunnossa.
Kaikki kokoontuivat ruokapöydän ääreen, jossa oli hyvin jouluisia herkkuja. Jussi oli silminnähden liikuttunut ja halusi kiittää ystäviään tästä hienosta auttamisen ja ystävien rakkaudella valmistamasta joulu ateriasta.
Laura käytti puhevuoron, jossa kertoi lyhyesti oman tarinansa mistä tähän on tultu. Lauran vastoinkäymiset olivat häntä opettaneet miten tärkeää auttaa, antaa anteeksi ja rakastaa lämmöllä kaikkia ihmisiä. Laura päätti tarinansa olkoon joulumme sen alkuperäisessä tarkoituksessaan meille viitteksi ympäri vuoden aivan kuten joulu ois ainainen.
Illan mittaan kaikki kävivät lepäämään olihan Jussin torpassa lämmintä ja lattia tilaa. Jussi itsekseen hiljakseen kiitti auttajiaan ja heidän välittämästä joulu sanomasta. Olkoon rakkaus johtotähtemme tässä arkisessa arjessa. Eihän arki sulje pois henkisyyttä joka meidän todellisuutemme on. Kiitos!