27. maalis, 2017

Osa X reagoi ja tunne

Kuulimme jo kauan toisiamme - mutta välillä tuli hiljaisuus vaikka ääntä ja puheen sorinaa leijaili välillämme. Mutta tuo hiljaisuus on kestänyt jo liian kauan - vaikka olemme äänessä yhtä aikaa tai erikseen. Hei olemmeko unohtaneet kuulla toisiamme, koska puheensorina täyttää välimme ja tilan. Mutta olemmeko kuitenkin unohtaneet kuulla toisiamme, koska emme näytä ymmärtävän toisiamme vaikka tuo puheensorina täyttää tilan. Miksi "törmäilemme" toisiimme - miksi kiukuttelemme - petymme - ahdistumme - kuljemme vain asiasta toiseen. Hei mehän jo olimme oppineet kuulemaan toisiamme - mihin me olemme sen unohtaneet. Viekö aika meitä ja olemme vain matkustajia. Hei miksemme taas voisi tarttua orkesterin johtajan lailla puikkoihin. Hei mehän alamme taas kuulla jo toisiamme ja orkesterimme alkaa soida - soittaa niin tuttua sävelmää - niin taas mehän ymmärrämme ja haluamme ymmärtää toisiamme. Antakaamme näin sointujen jatkaa sointuja seireenin lailla. Hei mehän saimme takaisin yhteisen ilomme ja vaikka vain olemme arjessa tässä yhteisessä välillä niin mutkitkaassa. Kiitos Rakas, jotta kuulet jälleen!!!