10. huhti, 2017

Osa XII reagoi ja tunne

Hei nyt tuo sinun kosketuksesi on tuonut sinut lähelleni - niin arjessa tuossa. Kun olet oppinut kuulemaan sinä minua kuin minä sinua. Niin ihanasti opettelemme tuota kosketuksen taikaa arjessa päivän kiireen ja antoisan. On rakkautemme näin syvempi kuin koskaan se saa minut - sinut hymyilemään vaikka arki niin kiireinen onkin. Muistasimmeko kosketuksen tuon vaikka arki meitä rutistaa tai elämämme rutiiniksi muuttua on vaarassa. Hei onko kosketuksemme - sanamme silloin vain opittuja fraaseja - ollen kuitenkin eksyksissä - ollen kuitenkin kuulematta tuntematta sanoja ja pienintäkin hipaisua tuota. Hei olemmeko vaarassa osoittaa rakkautta - vain opittuja robotteja osoittamaan ja toimimaan tavalla hyvällä, mutta kuulematta - tuntematta - huomaamatta vaikka luulimme huomaavamme - tuntevamme?! Ei hei eihän niin tarvitse olla! Onhan minulla - sinulla aikaa sekunti kaksi olla oikeasti hetkessä - olla kuulemassa ja tuntemassa. HEI mehän tunnemme ja tunnemme ihanasti taas. Hei meidän RAKKAUTEMME kukoista arjessa tässä niin ihanassa, vaikka vastukset tuntuisivat vuorilta isoilta. Emme tarvitse kuin sekunti ja kaksi niin vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot - on tiemme rauhaisan - levollisen onnellinen!!! Tämä tieto - muisto kantaa myös elämän yksinäisen - tuo sille saman toivon ja onnen!!!