22. touko, 2017

Osa XVIII reagoi ja tunne

Hei viimeeksi me aloimme löytää tuon juhlan myös arjesta tästä hyvin monenlaisesta. Mutta mitä miksi hihnamme luistaa TAAS - miksi taas jarrutamme. Hei äsken me liisimme ja iloitsimme hetkestä tästä niin arkisesta ja mitä? Mitä ja miten - minne se nyt katosi - katosi niin nopsaan - katosi se ilo jonnekin mielen syövereihin. Tuli tilalle tää arkinen puurtaminen - suorittaminen - päteminen tarpeeton. Vaikka tiesimme tuon että sujuu tää arki joustavammin ilolla tuolla ja projektimme myös arvoisasti on mallillaan. Oli se pieni tai iso - lyhyt tai pitkä aikainen - onko se mahdollisuutemme vai velvoite niin raskas - tai paine stressin - tai ilolla tuolla olla siinä läsnä. Hei mitä minä haluan - hei todella mitä haluan??? Onko vastuu kenen? Onko se ulkoinen olosuhteet - toiset ihmiset - huono tuuri vai oisko kuitenkin jotain muuta. Hei mä oivallan mun täytyy pysähtyä välillä hetkessä tässä. HEI EI ENÄÄ TEKOSYITÄ. Mutta jos työt jää tekemättä - olenhan korvaamatoon - olenhan kuitenkin niin fiksu - eihän minua mikään stressaa vaikka olo tuo ei makoisa olekkaan. PYSÄHDYNKÖ?! Mutta hei mähän todella oivallisin se pysähdys voi olla vain pienen hetken kerrallaan. Niin mutta laitanko aivot siksi aikaa narikkaan vai pohdinko kuitenkin arkea tuota tekemätöntä tai tehtyä tehtyä tuota. Hei mutta annankin aikaa - aikaa uudelle rytmille tälle - annan aikaa sille jotta voin löytää tään uuden rytmin niin ihanan. ANNAN SILLE AIKAA - SISÄISTÄMISEN JA AIKAA TOTEUTUA. KIITOS!