29. touko, 2017

Osa XIX reagoi ja tunne

Hei löysimme viimeeksi rytmin ja ilon arkeen niin arkisesti myös, jota emme aina edes todeksi uskoa voineet. Olihan se arki tuo niin tuskaisa tai vai oliko se vain unessa juoksua perässä asioiden, kuin muurahaiset ne polullaan kirmaavat sinne tänne. On niillä toisilla taakka suuri ja toiset surfaavat niiden valtatiellä tuolla ees taas tyhjällä kuoromalla. Niin hei niinkö meidänkin pitää olla tehokkaita mutta ei olla sitä kuitenkaan. Hei kenen on vastuu? Aivan niin muistinkin että viimeheksi opin se että anna itsellesi aikaa ja PYSÄHDY! Pysähdyn siksi että oloni ja huomioni on ilona tässä hetkessä ja haluan olla tässä hetkessä. Hei miten muistaisin tuon paremmin, koska näen että vaikeimmatkin asiat sujuvat kuin linnun lauluja kuunntelisi. Ja silti tuon vaateet nuo täyttyy ja kulkee ajallaan arjessa. Ja niin huomasin juuri tuossa äsken että asioita tarpeettomia oli tullut tielle - elämän polulle. Hei ja huomasin että niin monasti se täytti arkeni ja niin tarpeettomasti. Niin ja huomasin murheet nuo muuttuivatkin saataviksi ilon ja olon. Niin kumpa me muistaisimme juonen arjesta tästä niin ihanan haasteellisesta. Rakentaisimmeko muistisäännöt nuo jotta tään ne niin monet asiat muistaisimme ajallaan. Niin ja kompurointimme iloksi muuttuisi. Hei mietitään yhdesssssssssssä nää jutut - tutuiksi meille maan kulkijoille!!!