5. kesä, 2017

Osa XX reagoi ja tunne

Niin siivet mun kantamaan ovat voiman löytäneet. On lento välillä katkonaista kierteitä - syöksyjä - tsakkauksia kuin koneen tuon lentäjän. Niin olimmehan jo oppineet asioita noita ilon aiheita, jotta siivet kantaisi arjessa tässä niin ihanassa tuon lentäjän niin taitavan lailla. HEI HUOMAAMMEKO mikä todella on elämän lento taitomme!? Niin asioissa edellisissä opimme ja muistimme tuon lentokoneen sekä lentäjän taitavan. Se symboloi arjen kohtaamista tuota. Siis huomaammeko vai vain todeten kaikki hyvin - niinkuin lapsi tai nuori sanoo kysyttäessä - "ihan hyvin". Niin hyvinhän kaikki on mutta miksi niin huomaamatta olomme ei vain sujuva virtaviivainen ole tässä arjessa niin ihanassa. Vai vähättelemmeko sanoja noita "kyllähän se siitä" vaikka epävarmuus taustalla on. On arki tuo vaativa mielelle tuolle sitä ei kieltää tarvitse, mutta tarvitseeko sen jäädä asumaan ajaksi liiaksi sinne menneisiin pettymyksiin huoliin noihin. Niin tarvitseeko sen todella. Arkemmehan pyörii tasapainoisesti hyrrän lailla, joten tarinoita - jorinoita nää sanat - sanailut - näin todetaan koetaan kielessä arjen - elämässä sen virrassa rutiinien päivästä toiseen. Niin ilosta - suruun - hyväntuulisuudesta - tuiskeisiin noihin. Normaaliksi ne elämän kuviot luokitellaan. Niin kyllähän ne normaaleja ovat. Mutta hei ja niin tarvitseeko kaiken olla aina niinkuin ennenkin, jossa kuitenkin tuskailemme - petymme - olemme alakuloisia kuin välillä sää tuo nuhruinen. Hei mutta mehän jo aikaisemmin oivallisimme että PYSÄHDYMME - KATSOMME UUSIN SILMIN asioita näitä niin ihanan arkisia! Luomme katseemme unelmien lailla tähän hetkeen niin tarpeelliseen!!!