12. kesä, 2017

Osa XXI reagoi ja tunne

Ilo tuosta edellisestä oivalluksen vahvistumisesta kasvoi ja kasvoi. Huomasimmehan arjessamme miten maapallo pyörii radallaan ja minä sen mukana. On siinä haasteita melkoisia lailla Everestien korkeuksien mittaisia noita. Olenko nuori tai vanhempi iloni se saa minut lentoon lailla voimakkaan pasuunan tain hennon huilun äänen tavoin. Kaikki vain tuntuu - sujuu - niin tunne ja reagoi akselilla niin pyörivän ja hyvin rasvatun akselin lailla - mahdollistaen sille vauhdin melkoisen. Mutta mitä pysynkin vauhdista tuossa hyvin jalat maassa - vaikka on kaarteet nuo tiukkoja - vaikka ylös ja alas lailla Linnamäen vuoriston pikajunan. Kaikki nuo hanskaan tunnen ja reagoin aidolla ihastuksella kaikkeen - kaikkialla. Menot muuttui saataviksi - Everestin vuori suli pieneksi hiekka nyppyläksi. Hei mehän olimme oppineet pysähtymään - hei mehän opimme kokoajan uutta - hei mehän heittäydymme aina uusiin juttuihin noihin tunne ja reagoi ollen luonnollisesti hanskassa. Räpylään tuohon tarttui valtaisalla syöksyllä pallo tuo kui ihmeen kaupalla - oli pesiksen ajolähtö päällä ja me tyhjensimme kentän tuolla loistavalla kopilla. Hei siis ME PYSÄYTIMME!?
Niin huomasimme miten kaikki tarvitsemme toisiamme - miten tärkeää meille toinen toisemme on. Voimme pysäyttää ajolähdön tuon ottamalla elämästä kopin tässä ja nyt. Siis jatkakaamme yhdessä tätä ihanaa peliä - rakentakaamme uusia ajolähtöjä - olkaamme siis yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. KIITOS!!!