26. kesä, 2017

Osa XXIII reagoi ja tunne

Niin kiitos tuon ihanan loman ja arjen. On tarinoissa näissä ollut sävy välillä epäileväinen ja ilo korkealla statosfääreissä. Niin vain se arki on vaikka väitämme jotain muuta, vaikka väitämme kaikki hyvin arjessa - seuraa huolien jälkeen huolia, jotka luokittelemme normaaliksi arjeksi. No sitähän sitähän tässä kaikki me pyoritetään - kuka isompaan pyörää - kuka pikkuratasta ja kuitenkin sama tuo elämä yhteinen. Hei ongelmamme mitä ne on kysyn?! Hei ne tuskaan kätketyt ilon ja ilon haun hetket mitä ne on?! Mikä on normaali arki?! Kuka sen määrittelee?! Kuka on onnellinen miten se määritellään?! Onko se sitku! Onko se on rahaa! Onko se sitten kun on saanut tämän valmiiksi! Onko se milloin ja mitä sitten?! Tyytyväisiä ihmisiä maa päällään kantaa - iloisia aidosti - sodan runtelemia - työn iloa tai raatamista - väsymystä vai virkistystä. Mitä - milloin - mitä se elämä on ja edelleen mikä on tavallista -mikä on riittävää ihmismielelle. Milloin se on aidosti kuin lapsi tai nuori tuo sanoo "ihan hyvin" - kysyttäessä. Hei voisiko arki niinkuin juhlakin olla ajatukseltaan - toiminnaltaan - suorittamiselta - sisäiseltä kokemiselta jotain muuta vai mitä sen pitäisi olla miltä sen pitäisi tuntua - milloin haluan juuri olla tässä ja nyt RAKKAUDELLA - VÄLITTÄVÄSTI - ILOLLA. Heitän tään sanaelman pohdittavaksi - ajateltavaksi sinulle ystäväiseni. Palaillaan asiohin noihin ja ...!!!