3. heinä, 2017

Osa XXIV reagoi ja tunne!

Hei ilolla me kuljemme ja parhaamme yritämme ymmärtää elämää tätä. Tehdä mahdollisimman hyviä ratkaisuja noita joista iloja ja oloja olis meille sekä teille kaikille kulkijoille - ohitse egon tarpeen - siis aito - siis aidosti halu meillä kaikilla on. Ei siitä epäilystäkään ole MUTTA KUN?! Iskee väsy - väsymys - olo surkea - olo vetämätön - tai olo tuo jotain sellaista kelluvaa sieltä väliltä. On se kenties jatkunut ja jatkunut. On ollut halu pysähtyä jo ajat sitten tai tapaus tuo tuoreempi on. On ymmärrys että ei näin - ei suunta ole tämä - ei ole tarkoituksen mukaista tää. Tunne ja reagointi vaihtelee ilosta - väsyyn tuohon - kysyn miten ja miksi näin. Kysyn itseltäni MUTTA KUN kaikki vain jatkuu?! Hei alanko jo tätä kutsua oloksi normaali. Hei vakuuttelenko sen olevan niin. Kun kaikki on hyvin oikeasti kenties työ, perhe, kaverit, harrastukset,,, ja tunnen itseni hyvä kuntoiseksi MUTTA KUN kuitenkin. Silloin kun olen yksin - yksin vailla toimintaa - iskee tuo väsy joka syvempi on kuin toivoisin olevan. Tiedän tiedän sanon itselleni kaikki hyvin kunhan sitten kun. Tai vai "pakenenko" johonkin tarpeettomaan ettei yksin tarvitse olla noiden ajatusten, tunteiden, reagoinnin,,, kanssa. HEI MUTTA eihän sen näin tarvitse olla - eikä se näin ole - olenhan jo oppinut olemaan mutkissa niin monen muotoisissa - osaanhan jo niistä kaartaa takaisin tielle suoremmalle. Hei - hehee määhän jo nauran ja iloitsen sekä totean annan aikaa myös itselle - annan vähitellen aikaa levolle - hei annan aikaa kaikelle ja ANNAN SITÄ KAIKKEA TÄSSÄ HETKESSÄ ILOLLA JA RAKKAUDELLA kanssa läheisten - kanssa ystävien - kanssa kaikkien tuntemattomien - kanssa kaikkien asioiden - SIIS TÄSSÄ NYT armollisesti - kiireettömästi - ihanasti KIITOS KAIKILLE!