10. heinä, 2017

Osa XXV reagoi ja tunne!

"ILON AIKA" sana tuo voi olla kulunut ja kuulostaa teennäiseltä - koska. Voi olla arki menossa tässä suoraviivaisempi - on myös toiminnan täyttämää elämää - on paljon muuta. Mutta mahtuuko siihen ilo aito ei vain huokaus syvästi - hiljaisesti - on ilo olla - on ilo toimia kuka mitäkin ja missäkin tarpeellista tuota - mitä elämä kulloinkin silloin on. MUTTA ILO onko se sana vain sana - vai onko se viite ylipositiivisuudesta, joka tuo negatiivisen sävyn iloon niin aitoon. Jääkö siis ilo sanaksi sanojen joukkoon. NIIN MUTTA arkiahan pyörii se pyörii joka tapauksessa, jossa mukana pitäisi kestää ja pyöriä hyöriä muiden lailla. Saadaksemme arkemme kulkemaan - saadaksemme hyväksyntää - saadaksemme vain matkustaa minuutista ja tunnista toiseen. MUTTA VOISIKO tuon ilo sanan valjastaa käytöön/varastoon aitoon vetojuhdaksi arjen vankkureiden - arjen moottorien energiseen pärinään - ottaa se energiaksi kaikkeen - kaikkialla. MUTTA KUN se vaatii enrgiaa - voimia - aikaa ties mitä esteitä sille on olemassa. MUTTA ONHAN sana ilo ollut aina läsnä ja sitä ei tarvitse sanoa ääneen eikä sitä tarvitse huomata arjessa tässä - se vain on ilman numeroa suurempaa ilman sanoja noita. MUTTA aina kun kaikki ei suju meillä ihan kaikilla kuitenkaan arjessa tässä kuin "tromsöössä". Se suuri sana ILO nostakaamme se pintaan mielen - antakaamme upota syvälle kaikkeen - antakaamme ilolle tila vaikka niin normaalisti elämä kulkisi tässä ja nyt - nostakaamme se tietoisuuteen kaiken olemisen keskellä ja antakaamme sen roihuta täysillä niin tuulessa - myrskyssä tai tyvenessä arjen. KIITOS ILO!!!