17. heinä, 2017

Osa XXVI reagoi ja tunne!

ILON SEURAUS - se on makeaa - se on elämää - se on tässä ja nyt jos haluamme. Voiko se olla osa arkea - voiko se olla vain olla vaikka ei sille ole aikaa tuota. Tarvitseeko se aikaa - energiaa - yrittämistä - missä se on kun arki ympärillä rutistaa meitä - miten ilo silloin vain voi olla tai tulla. KYLLÄ SE VOI - niin koska ilo on jo tässä ja nyt. ME VAIN HALUAMME sen tulla esiin ja antaa sen olla esillä vaika rutistaa sitä arki tai vain muuten vain olemme vauhdissa tässä. Vauhdissa tässä jossa mennään mutkat suoriksi ja välistä pitkiksi. NIIN ILO lähtee seikkailemaan meissä ja meidän kavereissa. Seikkailussa elämän olemme kuin vuoristoradassa tässä hurjine laskuineen - kaarteineen. Se mikä ilon syö symbolisesti on kuin vuoristoradan sisäisessä tai ulkoisessa "kirkumisessa" huudossa tuossa - symboli se onkin pelon. Pelon jota ei ole olemassa vaikka sen koemmekin mitä millaisenkin ja missä tahansa elon hetkissä. Pelko tuo on oman mielemme rakentama tunne ja reagoi yhtälö. Sen vain on tuo aika ja oma mielemme joka on kerännyt sitä polttopuiden keruun lailla - ajasta tuosta. Ajasta lapsuuden aikaan tähän hetkeen tai varastosta menneisyyksien ties mistä?! Josta tulee tuon mielen "alitajunnan - tiedostomattoman" syöttöä hetkeen tähän kuin unessa yön - yön unessa ihmeellisyyksien tai jopa toden tuntuiset asiat arjen unenverhoamana unessa tunnemme - reagoimme. MUTTA ILO EI TUNNE PELKOA - se on aina läsnä kunhan vain HALUAMME SITÄ. Se haihduttaa kaiken pelon ja antaa onnen meille ihanan. Kiitos!!!