24. heinä, 2017

Osa XXVII reagoi ja tunne!

ILO JA PELKO! Lamppu syttyy ja sammuu on yö tai päivä - tuon yön hetki kynttilän valon tai petrooli lampun. Se valoa lämpöä tuo - se avaa ovet - ovet joista valo loistaa vaikka yö tuo sysimusta syksyn sateen myrskyn pieksiessä ikkunaan . TUO VALO se ilon nostaa pintaan. Mutta mistä se nousee en aina ymmärrä vaikka jo luulen ymmärtäneeni ilon lähteen tuon ajattoman - ikuisuuden - rakkauden täydellisen. MUTTA MIHIN katoaa kysyn?! Epävarmuus verhottuna taakse facebookin - youtuben- ja muiden asioiden, jolloin epävarmuus - pelko - riittämättömyys eivät pinnassa ole. KOHTAANKO PELON kysyn?! Kohtaanko sen vai siirrynkö pois tästä hetkestä - hetkeksi whatsuppiin kun tuo tylsyys johon epävarmuus - turhautuminen verhoutunut on. Vai kohtaanko nuo pelon alaotsikot ja huomaan. ILO PALAA kysyn onko se niin?! On tärkeää tuo ja nuo ns. sos.med. Mutta ymmärrän - ymmärrän ne on valtavan hienoa - mutta ymmärrän ne bonusta elämän on. Kaiken arjen opiskelun, työn, harrastusten tms. täyttämässa päivissä näissä - niin niissä se on elämisen maku - maku makea, suolainen, karvas,,, monenmoinen. HUOMAAN JA YMMÄRRÄN kysyn epäröiden?! Onko se niin että pelko oli vain harha - ymmärsin sen kun kohti sitä enkä paennut minnekään - ymmärsin sen ettei minun tarvitse paeta minnekään. Siis TUNNEN JA REAGOIN tiedän sen olevan niin ILO ON AINA JA IKUINEN. Kiitos!!!