21. elo, 2017

Osa XXXI reagoi ja tunne!

SADE!. Sade tuo arkinen - vettä vihmoo - tulee rakeita tai lumien valtakunta. Sade tuo ulkoinen se voi piristää se voi lannistaa. Se voi myrskyn lailla kaataa viljan lakoon - puita nurin - mutta se on vain luontoilmiö - tuo sade. Sade sisäinen voi olla lailla yhtälailla lempeä miellytävä tai myrskyävä raja-aitoja kaatava "omiaan". Sade musiikki korville ulkoinen tai sisäinen. Se luo rytmin - se tuo saunnit elämän päiviin jokaiseen. Sade se taukoaa - se odottaa - niin elämä myös seesteisen odottava kuin ennen myrskyvää sadetta. Sade tiukka rummutus ikkunaan on kuin arjen rumba - sinne tänne tuonne - melua - ääntä - kiirettä. Sade välillä tauottaa itseään niin elämän tunne ja reagoi kokeminen omalla tavallaan myös tauottaa - ellei itse niin jokin tapahtuma saa aikaan tauon. Sade sen jälkeen tulee pouta - niin elämän myrskyn tai lempeän olon jälkeen on tulevinaan ikuinen pouta - niinkuin ei olisi koskaan satanutkaan. Sade luontoa kasvattaa ja elvyttää - niin yhtälailla se mielen syvistä vesistä asti kasvattaa ja elvyttää. Sade se tulee ajallaan ja jatkaa matkaa radallaan - niin elämäkin kuljettaa meitä omalla raitilla vaihtelevalla. Sade siis aikaan saa monenlaisia vaikutteita niin ulkoisesti ja sisäisesti meihin kaikkiin. Mitä se on - mitä se tuo - millaista se tuo - se olkoon jokaisen oma kokemus julkinen tai salainen. Sade siinä siis elämän maku on. Antakaamme sateen tuoda raikasta onnea elämäämme - kiitos!