18. syys, 2017

Osa XXXV reagoi ja tunne!

JATKOA (ed. vko) KIPU. Ajatuksen saimme iloisen vaikka kipu kitkerän suolainen tai lempeämpi väliaalto lainehti lävitsemme. Vaikka suojana kattomme auttaa sateen pysymään loitolla - tunne tuo reagoiva vielä on vieraanamme. Aallot ne helpottavat antavat toiveen kivun tuon vieraan epätoivotun helpotuksesta. Viite siihen nostaa tunteen pintaan tuulet leppeämmät. Olimmehan mielemme kanssa löytäneet uudet tuoksun seireinin lailla virtaamaan sisällemme lämpöä - auvoisuutta tuota, joka helpotusta tuo. Auttavat kädet tai auttavat asiat ne löytävät tietä tuolle paremmalle tunteelle - raivaten tietä vapautuvan ja kohti valoa menoa vaikka mutkitellen tietä tuota parempaa, joka toiveen nostattaa. Kipu joka yllättäen tuli saa vastalääkkeen ja vastustuksen keinoilla noilla. Keinot nuo moninaiset ne välistä piilossa on ja etsintä partion ne vaativat. Ja kuitenkin ei se helppoa tietä sekään perille löydä. Mutta hei olemme tiellä oikealla - hei siellä on ystäviä - hei siellä on auttavia käsiä - hei siellä on auttavia ajatuksia - energioita noita kaikkeuden Universaalin. Hei mehän vahvistumme - niin tuo tie onkin hyvin ilon valoittama vaikka se aika tovin sitten näytti synkältä - kuraiselta ja tuskin tieltä. Mutta ilo ja valo sen on alkanut täyttää keinoilla mielen ja voimin ulkoisilla. Kun helpotus tuo kipuun ja syyhyn löytyi on ajatus tuo jatkomme ilon sekä toivon arvokkaan huomiomme saa. Hei me jo nauramme laulun lailla ja tuo helpotuksen tunne valtaisa aikaan saa KIITOKSEN!