25. syys, 2017

Osa XXXVI reagoi ja tunne!

KIPU (ed.jatkoa)! Olimme aiemmin kohdanneet tuon kivun - tuskan yllättävät kipinöinnit kuin salaman iskut räiskivät. Olimme löytäneet polut juurille sen mistä tuo kipu alkunsa sai mitä saikaan aikaan kaatuneita puita - sorrokkoa. Mielen koettelemuksen aikaa mikä on mitä ja miksi? Mutta hei olimme tulleet tielle valoisammalle, joka johti parempiin ratkaisuihin noinhin josta kipu alkoi kadota - myrskytuulen hiipuvan kauemmas maille muille pois kuulon ja katseen kantamattomiin - niin vain poies. Mutta vaikka olo helpottava on tuo - on vielä kaaos myrskyn jälkeen melkoinen - on aika selvittää - on aika jatkaa jälkien siivoamista - on aika oppia tästä - on aika siirtyä käytäntöön parempaan. Kun mieli vielä epäröi vaikka myrsky jo meni poies. Tuleeko toinen aalto takaa tuolta mäen metsäisen. Hei miksi mieli epäilee vielä olenhan jo tehnyt vahvistuksia rakenteisiin elämän. Se siten uudet myrskyt kestää tulevat lujemmatkin. Mutta hei tuo vapaus - vapautan sillä mielen jäämät juonteet kuin jääkauden jälkeiset uurteet nuo. Huomaan tämä vaatii vain aikaa - aikaa parantaa haavat - aikaa ja arvoa että armollisuutta antaa itselle tiellä tällä välistä niin kivesellä ja kuoppaisella. Ei aina voi ymmärtää syy ja seurausta ennenkuin tuo myrsky tuli ja meni. Mutta on ilo huomata miten taas kuitenkin kaikki on hyvin, vaikka laivaamme myrsky heiluttaakin jatkossakin. Oi ihanaa tuo vapaus siitä voimaa saamme RAKKAUDEN.KIITOS!