9. loka, 2017

Osa XXXVIII reagoi ja tunne!

KIPU (jatkoa ed.). Kipu helpotti ja vapauden koin tuon vapauden jonka ansaitsin - tuon ilon jonka sain koska se oli jo minulla läsnä ainiaan - MUTTA. Se oli jäänyt jalkoihin kivun tuon ei toivotun olon merkillisen. Mutta voitin itseni voitin kivun - otin kiinni asioista omien. Sain kiinni - sain kivun haltuun - sain mielen aallot pituutelle kanssa aaltojen omien. Olin käynyt syvällä suossa ennenkuin tunnistin itseni - tunnistin kipuni lähteen. Lähteen joka olikin lähellä vain tuolla mielen lokeroissa suljettujen ovien takana. Olin etsinyt syytä tuon kivun jostain ulkoa - ulkomailta - kaukaa kaukaisuudesta - menneestä pelosta - menneestä ajasta miksi olin jäänyt jumiin. Mutta ilo jälleen koitti ja auringon säteet kurkkaa sisälleni kulmasta silmän vaikka kiinni ne ovat. En voi välttyä ilolta onnelta tuolta ihanalta. Sitä ei enää arjen myrskytuulet kaada vaikka laiva heiluukin elämässä tässä. En kuvittelekkaan että täysin tyyntä ois jatko ainainen. Mutta opin toimia - opin ajattelemaan - opin toimimaan toisin ja myös sitouduin niihin. Niin liike olkoon lääkkeeni kuin ravintokin - niin myös elämän sisäisen liike vaihteleva, mutta rauhallinen vakaa itseni hyväksyvä ja anteeksi antava tilanteille noille sekä tilanteille tässä ja nyt. Näin siipemme taas kantaa ilolla tuon ajan vaikean jälkeen - vahvistuneena - odottavana ja ottaen hetken haltuun yhdessä kaikkien. Niin HYMYILLEN SINULLE ILOLLA!