6. marras, 2017

Osa XXXXII reagoi ja tunne! (Unelmat ed. jatkoa)

UNELMAT! Hei unelmani tänään herään kanssasi aamuun tähän - olethan siinä vierelläni kysyn itseltäni unisena nukkavieruna. Olen sanoo sisäinen ääneni olen tässä ja haluan olla mukana päivän tään ja jokaisen muunkin. Kiva ajattelen on matkani tää löytänyt unelmani - olen alkanut elää unelmaani - olen alkanut voittaa pelkoni - olen vähemmän "kompuroinnut" unelmani kanssa. Kumpa vain riittävästi muistaisin sinut unelmani - ottaisin omakseni - ei vain silloin kun minulla on aikaa ja menee hyvin mielestäni - mielen. Vaikka olen hereillä saatan aika ajoin nukkua unelmani ohi ja kulkea putkea arkisen päässä jojon tuon kiireen - kaiken joka kauaksi kaikkoaa tieltä unelman. Hei mutta olen sinut löytänyt - pidän sinusta kiinni - kuljen vahvasti suuntaan unelman tai olen jo läsnä vierelläsi. Hei on aika ajoin ravistella itseäni hereille tuon vuoksi unelman. Muistan jo sinut vaikka arjen kiire meinaa viedä mukana pois tieltä unelmani. Kun muistan niin teen aina siirtoja merkittäviä mitä unelmani tarvitsee. Teen siirtoja ajatuksissani - teen siirtoja ympäristössä - teen siirtoja tiedossa - ymmärryksessä - jotta unelmani pikkupolku vähitellen kasvaa tieksi leveämmän. Nyt kun koen tuon ilon useammin - koen jo tapahtumia arjessa jotka ovat unelmia parhaimmillaan. Se tunne hieno ja sanoin kuvaamaton on. Hei nuo unelmat eivät olleetkaan harhoja vaan elämään ne ovat tuoneet sisällön niin yllättävän. Kiitos unelmani jatketaan yhdessä matkaa käsi kädessä!