22. tammi, 2018

Osa LIII (53) tunne ja reagoi (ihme 2.)

IHME. Tuo ihme ihmetysten - olet tullut tietoisuuteeni. Viimeeksi ihmettelimme mikä ihmeen ihme. Temppu joka pysäyttää vai jokin muu. Ihmeellä on kavereita sanoja - tuntemuksia - kokemuksia jotka kuvaavat ihmettä tuota - tuoden sille heiniä olkia syötäväksi kuin hevosen tuon. On siis viite sanoille ihme vaikka toive - toive toteutua asiat rakkaat tai vain arkinen rutiini. Kaikki aina tarvitsevat pienen ihmeen - ihmeen joka tuo uuden tunnin - uuden päivän - on se elämän ihme, jossa me mukana soudamme vakain vedoin kohti kaukorantoja - kohti suurta selkää ulapan - kurkotttaen kohti ihmettä. Ihme tuo arjen haasteen taakse kätkeytyy - ihme tuo siis ei ole arkinen haaste askareiden ulkoisten. Vaan se jotain muuta on - jotain muuta syvempää - jotain muuta syvällisempää. Siis tuo ihme ihmetysten se elämän syvyyksistä nousee - se nousee herättelemään sinua meitä kaikkia. Kun ymmärrys kokemuksen kautta viitteen antaa mitä se ihme on. On se iskostunut jo tietoisuuteemme, että ihme jonka ihmeeksi luulimme olikin ihme arkinen - ihme ulkoinen - ihme meidän illuusion - ihme meidän yhteinen olemisen arkisen. Mutta nyt ymmärrys alkaa kelata ja relata jotain todellisempaa kuin ulkoinen tuo näkyvä. Tähän pysähtyen - pysähtyen odottamaan ymmärrystä ihmeen tuon todellisen. Odottamisiin t. IHME!