30. tammi, 2018

Osa LIV (54) tunne ja reagoi (ihme 3.)

IHME. On herännyt syvältä ajatuksiimme se ei ollutkaan ihme tuo arkinen - vaan jotain ihan muuta. Muuta joka koskettaa juuriamme - elämän olemusta - olemisen tarkoistusta. Siellä se ihme asuu vain yhden ajatuksen päässä - asuu meissä itsessämme - asuu aistiemme tuolla puolen - tuolla jossa sanat loppuvat ja näkökyky eivät näe. Ihme tuo ja luo tietä rakkauden - tietä joka vie vain tuon yhden ajatuksen jälkeen ihmeeseen joka vain on - jota ei järki tai logiikkaamme ymmärtää voi. Sen voi vain tajuta - sen voi kokea että se vain on - tuo rakkaus kaiken kattava ei lajittelua - ei vastakohtia. Tuo tie vie kotia - tuo tie vie korkeimman luo. Tuo tie on kaikkien uskontojen takana - tie on se jokaisen - tie joka vain on päässä ajatuksen. Ajatuksen jonka jonka sana IHME vapauttaa - tuo sana syvällinen on ei siinä arjen ihmeet totuutta kerro vaikka nekin ihmeellisltä tuntuvat. Mutta arkea me tarvitsemme, jossa voimme kulkea tietä kohti ihmettä tuota totuutta. Tuo tie on jokaisen edessä vain ajatuksen päässä. Kukin kulkee tietä ajallaan ja radallaan. Eikä kukaan ole tieltä eksynyt vaikka käsitys elämästä tästä aivan toinen on mitä ihme kertoo nyt juuri. Ei kukaan ole parempi eikä arvokkaampi ole vaikka tuolla tiellä eri tahtiin matkaa tekee. Antakaamme pieni aika ajatukselle IHMe se luonnollisen elämisen tarkoituksen luo ja tuo. Kiitos siitä sinulle - kiitos arjessa ja juhlassa. Kiitollisesti sinun ja minun ihmeeni!