6. helmi, 2018

Osa LV (55) tunne ja reagoi

MIKÄ MIKÄ MAA. Tunne tuo sadun hohtoinen tuosta sananparresta nousee mieliin - mieliin lapsen omaisen - vai onko se vain mieli lapsen - vai tuoko se mieleen aikuisen - aikuisen tuon lapsen ajan kokemuksen - tuon kokemuksen jostain leikistä ei niin vakavasta.Tuo pintaan tunteen ja kenties reagoinnin iloisen niin leikinomaisen. Arki tuo niin monasti käy hyvin arkiseksi. Ja pieni hetki pois arjesta se iloa tuokoon - iloa erilaista - iloa hetkeksi. Mutta tuo mikä mikä maa on tarina sadun, mutta ajatus tarinan ryhtyköön leikkiin aikuisen. Maa tuo olkoon unelmien - maa tuo läheisten ihmisten niin ihmeellisten ja ties mikä maan elämän, jossa kaikki on niin ihmeellistä - ihmeellistä jossa tuo arki kohtaa sadun taian ja tuo ajan tuon lapsen omaisen, mutta vaatteissa aikuisten arjen Ja niin kepeäksi käy askel arjen ja säteilyä se muille jakaa. Aikaan se saa ihmetyksen mikä tuon säteilyn takana on - mistä se kumpuaa. Vaan ei tiedä kaveri tuo läheinen mitä oli mulle noussut mieleen tuosta mikä maasta. Ja aikaan se oli saanut säteilyn tuon viestin arkeen juhlistamaan sitä. Vai sattumako vain oli nostanut tuon ajatuksen ja tunteen. Vai oliko sen tarkoituskin vain saada mielen iloksi iloisen. Ihan vain vastapainoksi arjen ja tuoda ymmärrystä - tuoda ymmärrystä olemiseen ihmisen menossa tässä. Josta huomaamme että on välillä aika leikin tässä totisessa maailman menossa. Olkoon siis mikä mikä maa viite elämän niin monenlaisen mahdollisuuksien maailman.