26. helmi, 2018

Osa LVIII (58) tunne ja reagoi (Kiire 1.)

KIIRE. Kiire tuo kiire jonnekin - kiire mitä se on - mistä sitä pukkaa - mitä saa aikaan - tunteita ja reagointia. Sen tilanteen kääntö ylös alaisin kiire on mahdollisuus kertoo ajatus tuo. Olisko - voisko olla niin se olisikin iloinen ja yllätyksellisen ihana juttu? Mutta sana yrittää sitä vääntää suuntaan, jossa sen pitäisi tuntua - tuntua voimakkaammin mitä kiireempi on. Mutta kun ei voi - ei voi iloita kun on kiire sanoo ego. Sulla ja mulla täytyy olla vähintään lievä kiireen tuntu ja tuntuma olenko ajoissa - olenko osannut toimia tehokkaasti ja oikein? Mutta kuka oikeasti vaatii kiirettä - mistä se tulee - mitä se saa aikaan - tuonko tunteen ja reagoinnin mä haluan. Vai onko sanalle mutta olemasa vaihtoehto, jossa se mahdollisuudeksi muuttuu. Kun pysähdymme ja kohtaamme sanan kiire ja sen kaimat sekä apujoukot - kohtaamme ne face to face. Mikä se kiire on pysähdyn ja ajattelen? Kun pysähtyy - pysähtyy maailma radallaan odottelemaan mikä valintani on? Onko se tunne tuo kiireinen vai onko se tunne tuo levollinen ja silti arki tuo sujuu lailla leikin - sujuu sujuvammin - sujuminen tuo toiminnan tehokkaamman kuin kiire tuo. Jää pois tanssin sivu askeleiden horjahtukset ja tanssi tuo on liike kepeyden - liike liikkeen. Virheet vähenee kun sana tuo mutta kun kiire pitäisi olla - et ole muuten tehokas. Alamme huomata minne tuon kiireen juuret johtaa - seuratkaamme löydäkäämme juonet nuo juurekkaat. Hei tästä niitä on hyvä olemme juurilla kiireen. Kuulumisiin!