26. maalis, 2018

Osa LXII (62) tunne ja reagoi (Anteeksi anto 1.)

ANTEEKSI ANTO. Hei sinä tuttu lausahdus ja niin tarpeellinen, mutta oletko tuttu - tunnenko sinut mitä sinä olet - mitä sinä oikeasti tarkoitat. Hei satun ehkä vaikka liukuportaissa vähän horjahtamaan ja tönäisen jotain - sanon anteeksi. Sitäkö se on? Se on ainakin kohteliasta ja tarpeellista sanoa niin. Sanoa ja katsoa henkilöön "sorry" - ikäänkuin sanoa laajemmin tälläistä tämä elämä on me kompuroimme ja tönimme vahingossa. Mutta silloin kun mielen kanssa ehkä huomaamatta kiukuttelemme "tönimme" joko itseämme tai toista. Tai jopa tietäen tulemme negatiivisesti "tönimään" toista. Haluamme olevamme oikeassa - haluamme huomiota tosin nurjin menetelmin - tuo pieni tai isompi - tuo näkymätön tai näkyvä hyökkäys toista kohtaan sanan säilillä. Anteeksi! Näinkö oikeasti tarkoitin - näinkä oikesti halusin - näinkö minä itse olin se joka kävi taistoon hetkeksi tai pitkään "asema sotaan". Anteeksi! Mikä tää tilanne oikein on - mitä minä voitan - mitä minä tavoittelen - valtaako - voittoa - egoani tyydyttääkseni? Niin anteeksi! Mutta näinkö se tulisi olla vai voisiko se jo olla toisin ettei tarvitsisi edes "hyökätä" - hyökätä edes huomaamattomasti - pienestikin kuin "sanoinhan minä". Anteeksi! Se oli egoni joka niin halusi en minä ja minun todellisuuteni. Hei tähän on kiva palata kamuni ANTEEKSI ANTO - see you later?!