10. huhti, 2018

Osa LXIV (64) tunne ja reagoi (Anteeksi anto 3.)

ANTEEKSI ANTO. Hei sinä anteeksi anto jo tutumpi jo syvällisempi olet siis aina tässä läsnä. Aina käytettävissä kun vain niin haluan. Niin epäilenkö - epäröinkö - luuleeko mieleni että et ole muka läsnä vaikka tiedän että olet aina kun sinua tarviin. Mutta ymmärränkö milloin minä sinua tarviin - ymmärränkö edellelleenkään mitä sinä tarkoitat "anteeksi annolla" jota mielelläni minulle tarjoat. Vaikka minä vai minun egonin itsekäs väittää hei sinä olet oikeassa ei sinun tule "kumarrella" - sinä olet oikeutettu olemaan oikeassa muut eivät vaan sinua ymmärrä tai käsittävät sinut aivan väärin. Mutta hei anteeksi anto miksi se on kuitenkin vaikeaa - kuitenkin niin vaativaa tai jotain minun vartaloni ei taivu kumartamaan, koska egoni sitä nöyristelyksi väittää. Ei enhän minun silloin tarvitse turvautua sinuun vaikka tiedänkin samassa lauseessa että kumarra joka suuntaan - kumartamatta kuitenkin kenenkään keholle vaan toinen toisillemme viestin tuon sisäisen, jossa vahvana olet sinä mukana rakasa anteeksi antoni. Tuon painin - painin ristitulessa itseni kanssa tuon painin itseni kanssa turhaksi ja tarpeettomaksi koen. Hei mutta sehän onkin todella turhaa vain nuo egoni väitteet harhoja - harhoja pois totuudesta. Niin silloinhan minä voin kumartaa sinun suuntaasi kohti sisintä rakkauttamme. Niin ihanaa tää alkaa selvitä - tää alkaa tuntua mukavalta. Siis terveisin ensi kertaan sinä rakas ihailijani!!!