18. kesä, 2018

Osa LXXIV (74) tunne ja reagoi (Auttaminen 1.)

AUTTAMINEN. Hei kiva ilmiö -ilmiö mikä ilon tuo niin saajalle kuin antajalle. On ihanaa ottaa sitä vastaan - ottaa vastaan vaikka se vierasta on. Vierasta miksi? Siksikin kun oppimme ja opitut muodot sekä ajatus elämän on toinen. On opittu että anna ja auta toista, joka tärkeää on ja ajatus jaloin osista elämän tärkeiden niiden monien osion käytännön - tuon käytännön jossa arkemme pyörii - jossa ei yksin selviä. On tuiki tärkeä tuo apu auttajan - tuo apu joka niin monenlainen on eikä se ole kiinni avun määrästä vaan ajauksesta sekä toiminnasta käytännön. Tilanteiden jossa apu ja auttaminen keskiössä on. Mutta miksi sen vastaan ottaminen tai pyytäminen niin vaikeaa on? Siksikö että mun pärjätä avuin omin kuin selvittää taakat nuo ihan yksin - urheasti. Vaikka apua olisi saatavilla - olisi kädet ojossa auttajien, jotka mielellänäsä avun suo ja tuo. Mutta mielemme ei aina haluaisi - ylpeydelläkö - apua vilpittämästi vastaan ottaen. Vaan kokemus taakaksi koettu ja ihan turhaan . Olihan apu toisten ihan vilpitön - vilpitön halusta auttaa. Niin miksi meille taakka oisi kun saamme avun vilpittömän. Ottaen vastaan tuon avun niin tarpeellisen ja ilolla sen kokien oli se apu iso tai pieni - oli se apu ajatus tai huomio niin monenlainen - oli se apu hyvin käytännöllinen jostakin tai ihan mistä vaan jutusta noista - elämän käänteistä. Niin ja siispä kiittäen ottaen vastaan auttamisen - avun. Kiitos!