2. heinä, 2018

Osa LXXVI (76) tunne ja reagoi (Auttaminen 3.)

AUTTAMINEN. Hei tartutaan tänään kiinni sanasta auttaminen ja sen todellisesta käytännön laajuudesta sekä mahdollisuuksista. Huomaatan tuon sanan todellisuus - huomataan sen käytännön tilanteiden mahdollisuus - toimitaan myös käytännön arkitilanteissa noissa. Olemmehan sen ymmärteneet ja meillä se jo on - se on meissä jo sisäsyntyisesti ihan omana haluna - haluna ilman mitään oleellista ponnisteluja. Pienoinen ponnistus on ainoastaan tuon halun esille ottaminen kuin tavarat kaapin hyllyltä. Pieni ponnistus että kun se ahaa ajatus nousee pintaan omista ajatuksistamme tai tuo näkökykymme joka kotkan tarkkuudella tai kuulolla eläimien joilla huikkasti kuulo niin isosti parempi on. Tuo halu ja vaiva palkitsee ja ennenkaikkea se auttaa monasti niin julmetun paljon toista tilanteessa niin kimurantissa tai aivan ihan vain pieniessäkin. Ei sen kokoluokka tärkeä ole sillä jo pelkkä ajatus ja siitä seuraava auttamis toimenpite - se täyden kympin saa - saa jo pelkällä ns. kansakoulu pohjalta. Ei se tarvitse yliopistoa eikä mitään muuta - tarvitsee vain sen halun ihanan kokea auttamisen niin luonnollisena. Ei se aina heti ilolta tunnu - vaan tuskalta -tuskalta ponnistella asian hyväksi ja kuitenkin jo heti kohta hiipii tuo ilonväre sisimpäämme kun auttaminen on alkanut - tuo väre tunteen - tunteen joka täydellistä rakkautta on. Siis tarttukaamme tuohon taikasauvaan auttamisen. Mutta tarttukaamme myös sen taian vastaanottamiseen - vastaanottamiseen ilman takaisin maksu velvoitteita. Olemalla vain kiinni tässä hetkessä: Kiitos auttaja ja autetut!