6. elo, 2018

Osa LXXXI (81) tunne ja reagoi (Vaikeat haasteet 2.)

VAIKEAT HAASTEET. Nuo jotka luokittelimme vaikeiksi haasteiksi tai nuo jotka olivat helppoja kasvoivatkin isoiksi vuoriksi - haasteiksi. Tai nuo jotka olivat isoja tai vaikeita haasteita elämän polulla tällä ja täällä sulivatkin aivan pieniksi puroiksi eikä niistä aineista ollut - ollut isoiksi jokivirroiksi jopa kuohuviksi koskiksi. Nuo haasteet tuovat elämän tähän hetkeen. Ei tylsyys pääse iskemään - ei toimettomuus - ei mikään - ei mitään joka olisi ollut elämää. Elämää täyttä elämää - vaikka vaikeaksi sitä luokitellaan - vaikeksi haasteiksi elämän. Mutta elämää se vain on - elämää hyvin arkista - elämää myös juhlavaa. Me vain luokittelemme ne haasteiksi joko isoksi vai pieniksi vaikka vain elämää - elämää hyvin arkista ja juhlavaa se oli ja on kuitenkin. Miksi siis väistää elämää - elämää tuota joka tässä on ja antaa tuskan sekä kärsimyksen tulla sisäämme ovista ja ikkunoista. Joko pieninä tunteina - tunteina kuin veto raosta ikkunan tai isosti ollen ikkuna ammoisen selällään, josta tuo juuri noussut ukkosmyrsky pieksee vettä tuulen kanssa sisälle taloomme - elämään. Tuo joko koetaan ja tunnetaan haastavana tai vain helppona nakkina selvittää - selvittää tuo elämän hetki. Hetki joka on ainoastaan olemassa - olemassa se joka on tapauksessa tuo hetki jossa kaikki on. Ei ole muuta hetkeä, joten kohtdatkaamme se ja tämä hetki. Mutta miten?!