9. loka, 2018

Osa LXXXX (90) tunne ja reagoi (Etsin 2.)

ETSIN. On oikeasti ihanaa etsiä - etsiä aarretta - tuo aarre voisi olla aarre elämän - tuo elämän geolöytö voisi olla aihe etsinnän. Kun tuo kaipuu jostain "rikkauksista" elämän ei kultaharkkojen timanttien kimallusta etsijänä olemista. Se on oikeasti ihanaa ja olevaista elämän. Missä olet etsinnän kohde oletko siellä sohvan takana vai jo oletko huomisessa. Sinä elämä kuiskaat vinkiksi hei olen täällä - täällä niinkuin kanssa lasten kuurupiilosilla - piilosilla lasten aitojen - aitojen elämän tulkitsijoiden. Pikkulapsi haluaa piilostaan paljastaa olen täällä. Vasta vähän isompana maltetaan olla hiljaa - hiljaa tuolla piilossa. Mutta sitten aikamme oman lapsuuden jälkeen olemmeko piilottaneet tuonne piiloon ja hiljaa olemisen taaksi jotain tärkeää. Olisko tuo tärkeä kenties elämä - elämä tuo aidoin - aidoin syvällisin - aito rakkaudellinen elämä avoin - rajaton - yllätyksellinen tässä ja nyt jo oleva - eikä arki vain aherruksen - kiireen - jopa tuskan - ahdistuksen tuon. Onko tuo piilo piilottanut meissä tuon aidoin lapsen kaltaisen elämän - lapsen jolla oleminen kulkee kiukusta suureen leveään hymyyn aidosti. On aika etsinnän jatkuvan löytänyt vinkin piilosta - piilosta jossa elämä piilee. Elämän jonka jo joka hetki koemme nytkin. Mutta onko se täyteläisen oloinen sen oloinen mitä todella etsimme? Olisko se vielä jotain syvällisempää mitä me etsimme? Ei pelkästään metsän mäntyjen huminaa - moottoritien pauhua, jossa auto kiiturit kiitävät jonnekin - jonnekin kohti mutta minne. Tuo etsintä elämän jatkukoon - niin olemme jo tuon piilon jäljillä - kuulemme kuiskauksen hei minä olen täällä. Jatkukoon etsintä tässä hetkessä. Heips!