15. loka, 2018

Osa LXXXXI (91) tunne ja reagoi (Etsin 3.)

ETSIN. Kun juuri aloin päästä tuon etsinnän tuloksena tuon elämän aarteen jäljille. Niin tuli takapakki - tuli este löytää - tuli iso mutta. Kuinka ollakkaan monasti kun kaikki näyttää jo niin hyvältä ja nuo elämän kultaharkot jo silmissä loistaa. Hei tuossa nuo ovat aivan käden ulottuvilla - aivan kosketeltavissa, mutta juuri tuli isosti lunta tupaan ja taloni sortui tai ainakin melkein tai ainakin ihan pikku riikkisen vai sortuiko se laisinkaan - kysyn? Tuo alun tunneaalto pyyhkäisi tsumaanin lailla ylitsemme ja kaatoi puut - nosti tunteet aivan uusiin kokemuksiin. Niin mihin katosit etsinnän tulos vai katositko laisinkaan? Olinhan jo löytänyt vahvan näytön tuosta onnekkaasta etsinnän tuloksesta. Mutta katosiko tuo etsinnän tulos jonnekin myrskyn syövereihin. Ei se kadonnut - ei se voi kadota kun totuus on jo meissä itsemme syvyyksissä - syvissä vesissä, mutta saavutettavissa kunhan vain haluamme etsiä - etsiä totuutta - totuutta rakkauden, joka kantaa ajasta ikuisuuteen. Joka antaa työlle arkisen tunteen hei olet tarpeellinen tässä yhteiskunnassa - hei olen tarpeellinen itselleni pyyteettömästi, silti avoimena kaikelle - silti ei maailman vietävissä kun jo tuo itse itsemme tietää kuka olen mikä on elämän tarkoitus. Ei sitä tsumaanit eksytä eikä kaada. On aika ikuisuuden - aika ilon - aika rauhan ja rakkauden - sitä me etsimme ja olemme sen aina pitäneet hallussa siten myös löytäneet. SE on vain ollut välillä unohduksissa. Mutta nyt sen löysimme ja pidämme siintä kaksin kiinni - siitä - KIITOS!