22. loka, 2018

Osa LXXXXII (92) tunne ja reagoi (Raikkaus 1.)

RAIKKAUS! Tuo sana kertokoon tuhat ja yhden yön tarinan. ON ja pysyy ilo sydämmessäin kun tuo sana raikkaus kaikaa ja kaikuu sielussamme. Olemme arkisessa pyörityksessä aivan välistä pyörteessä ja aikaa myöten saavutamme "nukkavieru" olon täydellisen. Tuon olon jossa olemme vuorattuna tuolla nukalla - olemme väsyneitä noihin ainaisiin samoihin kaavoihin. Vaikka väitämme ettei meillä - meillä ole mitään valittamista eli ihan hyvin kaikki. Niinhän se onkin mutta tuo nukkavieru on tullut talomme - mielemme komeroihin puuduttavasti - läkähdyttävästi - paineitenkin muodossa ja ties minkä. Mutta hei kun huomaamme pienenkin tuulahduksen tai jopa metrien korkuisten aalttojen tuovan meille tuota raikkautta - raikkautta kuin raikas meri-ilman tuulahdus ja ajaton olo sitä aistiessa. Ei menoa minnekään - ei mitään ylimääräistä juuri nyt. Tuo raikkaus kertoo vain muistot että tuo nukkavieru olo oli ja meni eikä se ollut meidän vakio asukki. Asukki meidän omalla tontillamme - vuokralla maksamatta vuokraa - vain pölyttyen. Niin ajatus alkoi raikastua kun mikä tahansa merituulen hiukkanen pääsi lävitse muuriemme - lävitse tarpeettomien esteiden. Nuo esteet olivat vieneet ajatuksemme - ilomme sinne komeron nurkkiin. Raikkaus alkoikin synnyttää raikkautta ja "perhe" alkoi kasvaa ja kasvaa. Voiko tää olla totta jokin sisällämme, joka ennen niin tavanomainen oli - niin tuo nukkavieruinen. Mutta hei nostakaamme kädet ylös - ylös tuulettamaan tuota ihanaa raikkauden tuulahdusta jonka oivallissimme juuri nyt. Olkaamme siis itsemme voittajia sinä ja minä - kuunnellaan - olla kuulolla...