19. marras, 2018

Osa LXXXXVI (96) tunne ja reagoi (Pelko 3.)

PELKO. Moni tuon sanan kieltää, koska kun kaikki on juuri nyt riittävän hyvin tällä hetkellä ei - ei se silloin koske mua. Myös pelon synonyymit voidaan lakaista maton alle ja todeta ettei ne koske mua. Mutta on kuitenkin tuo ja nuo sanat tukahtetut välillä pintaan nousemassa - nousevat ehkä tunteen muodossa tai muuten vain epämääräisenä. Se mielen lanka joka johtaa mielen egon osaan tiedostamattomamme ajattelu ei halua sitä nimellä ilmaista vaan jo pelkän tunteen se aikaan saa - tuon tunteenkin voimme kieltää ja maton alle lakaista todeten ettei se koske mua, vaikka en siitä täysin vakuuttava olekkaan. Jonkilainen epävarmuus jostakin on kuitenkin tunne tuo jossain alla arjen kiireiden tai muuten vain. Mutta kun tuo pelko on mielen oma rakentama niin se ei todellisesti koske mua - eihän? Mutta ei se maton alle lakaisemalla ratkea eikä sitä kohtaamatta eikä sitä ymmärtämättä vapaaksi voi päästää - vapaaksi jolloin se ja sen voima katoaa tieltä rakkauden valon. Pimeys jota pelko tavallaan symbolisesti on ei se kestä valoa kuin laulun sanoissa sanotaan - tuo laulu päivänsäde ja menninkäinen niin sitä mukailee. Ymmärrys antaa tilaa - irroittaa se omasta kaiken kattavasta viitekehyksestä jota punomme päivittäin ja vuosittain. Vain irroittaminen siitä - vain sen sellainen kohtaaminen sen vapaaksi päästää ja siltä katoaa voima. Samalla mielen täyttää syvempi tyyneys ja rauha joka rakkauden olemuksia ovat. Tuo syvällinen rauha tuo tilalle uusia ajatuksia - uusia tunteita - uudistuvaa elämää - elämää onnellista joka ei ole ulkoisista asioista kiiinni - eikä sitä siten mitkään seikat heilauta. Vähitellen mielemme ymmärtää tuon rakkauden viestin eikä siinä ole tilaa pelolle. Kiitos rakkaus ikuinen!