26. marras, 2018

Osa LXXXXVII (97) tunne ja reagoi (Liikkumisen ilo 1.)

LIIKKUMISEN ILO. Tuo sanan sisältö pitää sisällään kaiken tuon liikkeen jota jokin liike maa päällään kantaa. Ei ole väliä mitä se liike - liike joka tarpeellinen on tai vain liikettä liikkumisen iloksi. Liike voi olla kevyttä tai rankenpaa - liike voi olla aivan olematonta, mutta niin tarpeellista. Mutta onko siinä mukana ilo? Kysyy toinen ja toinen - toinen ja toinen vastaa siinä kuuluu olla ilo - toinen ja toinen vastaa ei en tarvitse bonusta ilon - siis puurran ja puurran - siis rutiinilla rutiinin omaisesti on liike ja liike. Mutta mieli kysyy tarvitseeko sitä edes miettiä onko siinä ilo? Riittääkö että saavutan sillä liikkeellä jotain, josta olen tyytyväinen tai palkinnon saan. Palkinnon saan liikkeistä noista josta tehtävä koostuu tai vain matka ei minnekään tai selkeä päämäärä jollekin toiminnalle. Mutta haittaa ei jos siitä iloa saan sanoo mieli. Mutta kunhan ponnistelen ja ponnistelen saa liikkeellä aikaan siis tuloksia. Mutta riittääkö se oikeasti minulle - riittääkö se tuolle mielen egolle joka ensin sanoi - hei ihan hyvä olet sinä - mutta vähän myöhemmin se kuitenkiin kiistää - ei se riiita - ei voit riittää vaan sinun täytyy olla parempi liikkeessä joka tuloksen sai aikaan avulla liikkeen. Mutta hei stop eihän tässä ole mitään tolkkua sanoo aito minun sisäinen todellisuus. Tuohan on loputon suo tallata ja tallata eikä se lopu vain voimat vähenee - vähenee ja liike hidastuu tuskakin lisääntyy. Kysyn pääsenkö tällä liikkeellä koskaan maaliin asti - asti onnellisesti ilolla perille. Hei mutta minähän voin olla itse ohjaksissa ja alkaa ymmärtää - ymmärtää elämää - ymmärryksen jälkeen toimia niin että elämän ilon aikaan saa liike. Heips tästä on hyvä jatkaa...