31. joulu, 2018

Osa CII (102) tunne ja reagoi (Tietoisuus 3.)

TIETOISUUS. Juuri kun tunsin - juuri kuin oivallisin - juuri kun kaikki oli hyvin tuo noste katosi. Katosi tietoisuus talvihorrokseen, mutta miksi kysyy mieli - kysyy miksi menee näin - miksi ja miksi? Kun tuo tietoisuus toi iloa ja oloa niin jostain puskista tuli olo kurjempi - mieli painavampi - murheen tunne suurempi. Hei eihän tämän näin pitänyt mennä. Väsyin - väsyin mihin? Hakemaan tietoisuutta - olemaan iloinen - tuli ploppi. Mutta eihän sen noin tarvitse olla tajuan. Olin ollut niin tarmokas ja tietoisen tunteen sekä tuntuman tunne elämään. Mutta hei tässä on jokin kompa. Kun kerran olin pitkät tovit tietoisesti koettua iloa, joka ei ollut mitään pintaliitoa vaan aitoa oloa tässä hetkessä - tässä hetkessä hyvin sisäisesti syvällisesti. Mutta tuo väsymys mitä se sitten oli ja on? Vaikka fyysisesti tunne jaksavani paremmin ja paremmin, mutta silti tuo väsymyksen tunne. Hei onko se väsymys ns. henkistä hoksaa mieli ketun häntä kainolossa. Vaikka olen jaksavainen ja toimelias niin sen täytyy olla henkistä matalapainetta. Mutta vai voiko se olla jotain muuta? Se on jotain muuta toteaa syvällisempi sisin. Se on samaistumista kehoon - kehoon joka voi hyvin, mutta liikaa oikuttelee. Se on samantumista siihen ja silloin olo on väsähtänyt, koska ego ei tykkää että kehoa vosi olla väsynyt - siis nuo lihakset ja kaikki sellaiset komponentit, jotka tuon tunteen saavat aikaan. Sisin sanoo et ole tietoinen sisimmästäsi olet unelias ja luulet suorittamalla elämää olevan tietoinen, mutta mistä tietoinen? Ei kuitenkaan sellaisesta mikä toisi onnea iloa pysyvää. Hei mutta siinäpä oivallan ja jatkan tiellä...