4. maalis, 2019

Osa CVXI (111) tunne ja reagoi (Auttaminen 2?)

AUTTAMINEN. On se lahja suurin kokea tuo sanan tuoma onni ja ilo sekä ennekaikkea tarve tulla autetuksi että auttavaiseksi. Se monasti todella vaikeaa on kun pitäsi - pitäisi kiivetä vuorelle tuolle jonne kivinen okainen tie vie. Toivoen - toivoen välttyvän tilanteilta noilta missä apua tarvitsisi antaa tai saada. Mieli haluaisin egoisesti vain itselle hyvää ja helppoa elämässä tässä ja sivuuttaen muut olan kohautuksella - ajatellen. Olen mukana - olen mukana ajatuksessa, mutta ei minulla ole aikaa - aikaa tarvitsen itse ja olethan tuon tilanteen itse sählännyt tai luonut - niin selvitä ne itse - olen kyllä sympatiasta mukana kunhan ei tarvitse osallistua. Voinhan kyllä "pienesti" auttaa jotenkin. Niin mieli tuo piilevästi väistää yrittää elämää tätä, joka ympärillä pyörii ja on. Mutta omat murheemme tai ilomme niitä ei tuo mielen oikku aina tahdo hyväksyä elämässä tässä. Ja nuo toiset avun tarvisevaiset pää sivulle kääntyen sivuutamme ja omaan itseemme taas käperrymme iloon tai suruun. Mutta muuttuu tuo vastaavasti myös ottavainen vastaavasti suuntaan itsen vaikeaksi. On sitä itse selvittävä - on selvittävä sanoo tuo "tyhmä" egoni - maailman kaikki tietävä. Vaikka olen tiedostanut - vaikka olen ymmärtänyt ja niin monasti noin kokenut - niin toistuu nuo vuoret piikikkäiset. Mutta nyt tuli muutos aion nousta rinnettä vuoren ja kohdata piikit sattuvaiset, mutta annan aikaa tuolle nousulle, mutta en aio väistää vaan nousta vuorelle rakkauden eväin. Kiitos!