20. touko, 2019

Osa CXXII (122) tunne ja reagoi (Uni 3.)

UNI. On aika tullut unen maailman kokemisen - kokemisen ymmärtämisen - ymmärtämisen selvemmän eikä se ole vain pelkkää unta laput silmillä velvollisuuksien - velvollisuuksien minimaalisuutta - mitä vähemmän sen kovempi juttu. Ja jaksaminen jaksakoon vaikka uni vajavainen on eikä oma sisäinen tarve sitä kohtaa. Mutta uni tuo maailman kollegtiivinen on päivä jokainen, jossa tai josta herää kysymys mielen - onko uni ja unta tää päivä - päivä tää valveunta ja mitä se todellisuus on jos tämä unta on - kysyy mieli? Olemmehan valveilla kun ajamme autoa tai teemme ruokaa tai ihan mitä vain, mutta missä meidän mielemme liikkuu silloin kun huomio ei ihan sata ole tuossa kohteessa mitä teemme tai vain olemme. Mitä mieli rakentaa - mitä se funtsii hetkessä tuossa kuitenkin vaikka tekeminen aito olisi vaativakin. Mielentila - mielen hälinä vai asiaa asiapitoista ajatus tuo on vai mitä? Onko se silloin mietinnässä valveilla oloa vai unta näkymätöntä. Ajatuksissaan olo on kuin uni kun toinen kysyy tai sanoo jotain ja me nyökkäämme tai murahdamme jotain. Ja kohta kysymme mitä sinä sinä sanoit - oliko se unta vai - vai olinko omassa unelmien tai unimaailmassa auki silmät näkemättä kuulematta mitä tapahtui. Hätkähdän ja huomaan olleen aivan jossain muussa kuin missä luulin olevani. Mihin tämä unimaailma tai vai todellisuus johtaa...