12. kesä, 2019

Osa CXXV (125) tunne ja reagoi (Väsymys 1.)

VÄSYMYS. On aika heräämisen - on aika tehtävien - on aika kaikenlaisten asioiden arkisten. Mutta kun en otetta saa - en jaksa - en kunnolla asioihin noihin tarttua jaksa - väsyttää. Tuo väsymys vaikka nukkunut olen yön - yön yli pitkäänkin se vielä kolkuttaa ei nyt - ei vielä, kohta sitten kunhan jaksan ja herään. Väsymys on vallan saanut - vallan aidon tai vale vallan laiskuuden. On väsymys tuo fyysinen joko rasituksen jatkuvan - jatkuvan velaksi jäänyt. Tai väsymys tuo henkiseksi kutsuttu mielentila vetämätön tai haluton. Haluttomuus tarttua toimeen jaloon tai ihan pieneenkin tehtävään tarpeelliseen. Iskee tuo tunne epämielyttävä ja saamaton. Mutta miksi näin on päässyt käymään - miksi olen väsynyt? Syitä etsii mieli - syitä etsii järki, joka aina selityksiä haluaisi. Haluaisi löytää ratkaisun tarpeellisen väsymykselle tuolle, mutta vain väsymys tuo syveneekin pohdinnassa tuon. Iskee pelko miten jaksan - miten selviän. Selviän arkisista askareista päälle kaatuineista - liiallisesta. Tai nuo fyysiset ponnistelut tehtävien rankkojen, jossa taivun väsymykseen sen joko vain jatkuessa ja jatkuessa velaksi jääden. Tai hetkellisesti rasitus tuo liiallinen ollut on tehtävän tuon tai velvoitteen vaativan. Mutta tunne ja ajatus tuolta puolen - puolen ohi aistien yrittää kertoa jotain - jotain muuta tilanteesta tästä. Mutta huomaammeko me tuon ajattamon, sanattoman viestin - viesti ohi aistien, jostain sisältä totuuden tarpeellisen. Ja se kertoisi...