3. heinä, 2019

Osa CXXVIII (128) tunne ja reagoi (Iäisyys 1.)

IÄISYYS. Tuo sana kuuluu kaukaa - kaukaa syvälle menneisyyteen ja tulevaan. Tuo sana on jo nukkavieruinen ja hyvin kaukana arjesta meidän arkisen. Hei onhan jo nykyisyydessä tarpeeksi purtavaa askaretta elämän. Mitä vielä iäisyyttä miettimään ja ymmärtämään sen olemusta tarkempaa mitä se meille kertoisi. Voi arjessa jokin hetki tylsältä tuntua ja olla kuin iäisyys tuo joka ei vähempää kiinnostaa jaksaisi. On sanan saundi niin myös uskonnollinen ja kaiku siten etäinen. Vai onko se niinkään - vain mitä me kuvittelemme sanasta tuosta?! Sanojen kaikkinaisessa vilkeessä tuohon sanaan tuskin pysähdyn ja miettimään jäisin. On aika arjen jossa selviytyminen tärkeää on ja kaiken huomion se vie kaikesta muusta. Mutta sana iäisyys ei ole eikä tule olenkaan vain muinaus jäänteistä vaan se on sana jolloin olemme pysähtyneet arjen vilkeestä tähän hetkeen mietteisiin elämän syvimmistä vesistä mitä ne on. Silloin me kohtaamme sanojen symboliikan jota ne viestii meille. Silloin sana iäsisyys avaa meille ovia elämään ja sen syvimpiin olemuksiin. Kun nostan sanan tuon mieleni piippu hyllyltä aivan pöydälle purtavaksi päivälliseksi tai iltapalaksi. Huomaan sanan merkityksen sekä sen tuoman viestin - viestin joka tuo hyvän ripauksen arkeemme juhlaa tai syvällisyyttä olemisen, joten...