8. heinä, 2019

Osa CXXIX (129) tunne ja reagoi (Iäisyys 2.)

IÄISYYS. Sinä joka minut herätit ajattelemaan jotain - jotain aivan syvällistä - syvällistä elämää. Miksi aina syvällistä kysyy mieli - miksi ei vain normaalia rutiinia jota on helppo lähestyä ja jossa on vain hyvä olla?! Miksi aina - kysymyksiä ja pohdintaa kysyy mieli? Mutta voisko olla toisin tuon sanan iäisyys voisikin kääntää asiaksi normaali. Ei mitään syvällistä - ei mitään exstraa vaan ihan normaalia. Jospa tuo sana ja samankaltaiset muutkin olisivat vain normaaleja sanoja muiden joukossa. Muuttuisiko niiden merkitys - muuttuisiko niiden luonne toiseksi. Ei ne minnekkään muutu - ei ne asiaa muuksi muuta, mutta ne voisi olla siten tasavertaisia sanojen muiden joko innoittavien tai rutiinien kanssa kavereita elämän. Asiat tulisivat samanvertaisiksi sanojen kertomana. Kertomus olisi aina tässä nyt tarpeellinen eikä sanojen kaiku toisi niistä etäisiä eikä pois työntäviä. Tuo iäisyyskin saisi arjessa sijaa ymmärrykselle, jossa se koskettaisi meitä kaikkia omalla laillaan. Ja kaikille se toisi elämän tähän hetkeen syvyyden tuon vaikka sanat ja keskustelu arkista olisi. Olisko meidän helpompi kiitää sanojen maailmassa vapaammin ilman vanhoja sanojen taakkaa. Olisko meille koittanut vapaus elää ja ymmärtää elämää toisin - toisin jossa rakkaus ja tuo iäisyys olisikin merkitykseltäään tasavertainen arjen kaiken puuhan ja olemisen kanssa. Ja me olisimme vapaita sekä valmiina näkemään kaikkea laajemmin. Jep taidan saada kiinni tuosta, joten...