29. heinä, 2019

Osa CXXXII (132) tunne ja reagoi (Keho 2.)

KEHO. On tullut aika huomaamisen missä kulkee kehomme ymmärtämisen aika - aika tuo jolloin ymmärrämme sen oikkuja - ymmärrämme sen ajatusta olla ulkoinen apuvälineemme. Eikä tuo joka johtaa orkesteriamme vaikka välillä sen johtajuus tuntuu vahva olevan. Mutta missä se muuallakaan johtajuus voisi olla kysyy mieli? Niin vastaus mielessämme se on - se on aina mieli joka päättää mitä ja miten on aika tää. Keho kuitenkin tahtoo olla egon lailla puikoissa meidän. Mutta onko se vain tarkoitus ulkoistamisen samaistumalla kehoomme ja sen lauluun. Lauluun joka välistä valittava tai iloinen sävellaji soi mielissämme ja ajatuksissamme saundien mitä erilaisempien. On jymisevät aallot kaiuttemen kun kun hajota kehomme meinaa - on kauniin kepeät soinnut suloisen järven pinnan kun kaikkine seireenin lailla korviimme kantaa musiikin tuon kehon taian. Mutta vaihtelu niin raju mistä se tulee - miksi kysyy mieli? Niin siirtäminen vastuu keholle, joka kaiken kantaa yrittää taakat nuo tai helpommin askeleet kepeämmät. Mutta kestääkö keho kaiken tuon ja mitä sitten tapahtuukaan - kun keho tuo vain väliaikainen on. On aika ymmärtää että keho vain apuväline on ja ajatuksen - tunteet - kokemukset ne mieli kokee tai valitsee. Nyt on loppu siirtää taakat kehoon - nyt on aika loppu samaistuminen kehoon. Mutta on aika löytää ajatelmat oikeat, jossa keho on vain instrumenttimme, joten...