10. maalis, 2020

Osa CLXIII (163) tunne ja reagoi (Väsymys 1.)

VÄSYMYS. Niin tuttu sinä olet kaikissa omissa persoonoissaan. Niin yllättävä ja vaihteleva kaikessa elämän menossa - menossa jossa me vain mennään ja mennään - mennään lujaa tai vaikka rauhallisesti. Olemme elämän pyörässä omassa vapaasti vapaaehtoisesti tai ajautuen siihen. Olemme siksi yksinkertaisesti väsyneitä - väsyneitä mutta mihin? Mieli hakee selityksiä - mieli tekee valintoja. Olemme väsyneitä hetkellisesti tai pitkittyen. Mutta mitä sinä väsymys olet - oletko fysiikkaa vai psyykkeä väsytäävää vai ihan jotain muuta? Niin mutta emmehän me voi tunnustaa olevamme välistä tai liian usein väsyneitä. Väsymyksen myöntö kertoo "heikkoudesta" sanoo tai vain aistii mieli. Ja silloinhan seurauksena tulee tunteet - tuntemukset - reagoinnit niin tarpeettomat - tarpeettomat jäädäksemme niihin asumaan. Kun elämä hymyilee - kun ei tietoakaan väsymyksestä - alakulosta - saamattomuudesta tms. Tuo hymy kertoo meille että meillä aiheita ilon, mutta kun on tuo kaveri nimeltä väsymys, joka synkät pilvet päälle kaataa ja sataa rankasti - rankasti sataa elämän virtaa - virtaa jossa on miinus merkki. Tuo miinus on kuitenkin merkki että me elämme ja se antaa sysäyksen taas uuteen - uuteen iloiseen pirteään menoon elämän ihanan, mutta mielessä painaa jokin joka väsyttää ja kaataa meitä. Mutta tavitseeko sen olla niin, joten...