24. maalis, 2020

Osa CLXV (165) tunne ja reagoi (Väsymys 3.)

VÄSYMYS. On ilo huomata miten väysmys harhaa on - on huomata miten elämä taasen voitta ilolla lailla lapsen mielen iloitsevaisen saa. En enää murehdi suotta - en enää katso taáksepäin enkä koe tulevauutta uhkana kun ymmärsin miten väsymys useinmiten harhaa oli. On ilo erottaa väymys tuo joka vain unella nukkumisen ohitse menee. Ja tuo nukkuminen pohjan luo ololle valvetilan. Emme voi jäädä uinumaan uneen erilaiseen kun tiemme - tiemme matkamme päämäärä kesken on. Siksi jo tuo puoli hereillä olo antaa mahdollisuuksia oivaltaa elämän syvimpiä ajatuksia ja sen olomuksia. Ja silloin ei enää väsymys ole este mielelle miettiväisen - ajattelijan ajattelevaisesti ymmärrys tuo joka antaa tilan pirteän sekä heräämisen todellisen todellisuuteen. Olemme läksymme osin jo oppineet ei väsymys ole kuin mielentila jota halumme on rakentanut kuormittavasti aina väsymykseen saakka. Jopa syvään uneen jaksamattomuuden. Mutta nyt on oikeasti aika uusi kun laajasta universaalista saakka virtaa virta elämän energiaa uutta. On sen merkki vahvasti niin positiivinen, joka kantaa meiltä kestämään nuot tunteet väsyneetkin. Antaen tilaa levolle - antaen tilaa olevaiselle niin arjen kuin juhlan. On unesta herääminen tapahtunut. On meillä nyt virittäytyminen aivan uudenlaiseen aikakauteen, jossa rakkaus ja sen aitous tuo ymmärrystä elämään. On kiitollisuus - on totuuden kiitollisuus arvokas ja aika hyvin ajaton sek on tie kohti itseämme, jossa rakkaus on.