6. huhti, 2020

Osa CLXVII (167) tunne ja reagoi (Tietoisuus 2.)

TIETOISUUS. Olet nyt läsnä poika ajatteli makustellen sanaa tietoisuus - matkallaan tietoisuuteen. Tuo matka oli johtanut kauaksi erämaille - erämaille kai siksi hakien tilaa olemiselle - löytyisi aikaa kokemiselle hiljaisuuden - hiljaisuuden joka tila ääretön oisi. Tuo hiljaisuuden, jossa vain luonnon äänet - luonnon ilmiöt seuranaan toi pojalle vapautuvan tunteen - vapautuvan kiirettömyyden - toi hetken tähän hetkeen. Elämä oleva kaupungin vaikka niin makoisa ja antelias onkin ollut. Se jotenkin kai turruttanut aistit nuo ja pysähdys sekä hiljaisuus ei siellä siksi muuttunut vaikka hiljaisuus kodin oli mahollista aivan. Poika ymmärsi tarvitsen tämän retken matkan itseeni. Tarvitsen luonnon juuret, jossa ja josta imen energiaa olevaista tajunnalle elämän. Oli tilanne kaupungin tuonut levottomuutta vaikka kaikki hyvin oli - oli vähintääkin kaipuu kaipuusta omaan sisimpään - sisimpää, josta poika ymmärsi nyt syvemmin täällä jo syvällä erämaassa. Olen ja olen äärellä tietoisuuden - tietoisuuden jossa ei sanojen helinästä ole kyse vaan hyvin symbolisesti kuuvaavaa se on, jostain muusta. Kun lähestyi matkan pää kohde tuo erämaan jonne pojan määrä oli retkensä tehdä. Hän ymmärsi jo paljon miksi oli tälle matkalle lähtenyt. Oli luotto ymmärryksen tietoisuudesta kasvavan tulevan ja vahvistuvan kun vielä yön yli nukkuen teltassansa sekä matkalle kodin päivänä seuraavan. Olen matkalla ajatteli poika ja...