13. huhti, 2020

Osa CLXVIII (168) tunne ja reagoi (Tietoisuus 3.)

TIETOISUUS. Olen nyt matkalla kotiin ajatteli poika hyvin nukutun yön jälkeen tuolla kaukana erämaassa. Tuo viime yö oli vahvistanut sen tunteen - sen aidon tunteen ja kokemuksen tietoisuuden syvyyksistä, jossa elämän syvin olemus ilo ja rakkaus asui. Poika hymähdellen totesi itselleen niin miksi puhutaan syvyyksistä - miksi pitää lähteä kauas jotta ymmärtäisi löytää sen mikä jo ja se on lähellä sekä aivan tässä? Mutta poika ymmärsi että aikaisemmin hän ei vain niissä monimuotoisissa maailman koukeroissa ja sen armottomassa menossa yksinkertaisesti pystynyt pysähtymään kuin oman rajallisen järkeilyn ja järjen avulla. Kun jo pelkkä matka herätti mielen katsomaan "verhon" toiselle puolelle avarammin ja luonnollisemmin. Mutta se ei viellä riittänyt vaan tarvitsi hänen kohdallaan tämän matkan kauas erämaahan ymmärtääkseen elämästä sen totuuden lähteen, jolla alkulähteemme Jumala asui. Sen viestin saamiseksi piti hänen hieman fyysisesti ponnistella - piti hiljentyä omiin ajatuksiinsa ihan itse kaikessa hiljaisuudessa. Nyt matkan ollessa lopullaan poika koki syvää rauhaa ja tiesi tietoisuuden syvimmän olemuksen olevan hänessä itsessään aivan vain ajatuksen päässä ja valittavaksi aina uudelleen jos arki vei liikaa mennessään. Oli hänen kokemuksensa uudesti syntymän aikaa, jossa rakkaus sekä kiitollisuus asui aivan kaikessa hänen arkisessa elämässään. Kiitos hän kiitti syvästi!