11. touko, 2020

Osa CLXXII (172) tunne ja reagoi (Pelko 1.)

PELKO. Todellisuudessa pelko on mielentila jossa arki tai juhla ovat saaneet varjostavan varjon estämään valon pääsyn mieleemme (vaikka valo jo siellä asuu). Mutta miksi kysyy mieli? Eikö olisi helpompaa olla ja elää tyytyväisenä elämäänsä tuli mitä tuli. Mutta miten helposti se onnistuu? Se onnistuu kun alamme nähdä kaiken rakkauden silmin syvältä sielusta asti. Mutta kun pelko - pelko vain omissa mielissämme on kasvanut pienestä epävarmuusdesta aina jätti tornadoksi saakka. Ja tuo kaikki kasvaminen tarpeettomasti on aiheuttanut mielissämme syyllisyyttä, joka kumpuaa tiedostamattomasta mielen osasta. Kaikenlaisista vanhoista ja monista erialaisisa uskomuksistamme - kaikenlaisten heijaisteitemme projisoitumisista valkokankaalle ei toivottuna pelon synonyymeistä kasaantuneista vuorista - vuoren kokoisista esteistä elämän sisäisen vapauden tuntemiseksi sekä olemiseksi tässä hetkessä, jossa luottamus tulee aidosta rakkaudesta - tuomaan ja luomaan elämää aitoa kaikelle arjen keskelle. On luottamus elämän avautuvainen elämään itseensä kun vapautuminen itsestä ja se taakoista nöyryydellä annetaan mahdollisuudeksi. Eikä siten pelko kasva, koska valon tullessa pimeään katoaa pimeys. Ja sitähän valo tulee arjellisesti tuomaan...