21. touko, 2020

Osa CLXXIII (173) tunne ja reagoi (Pelko 2.)

PELKO. Ennenkuin huomaamme valon pilkahduksia sisällämme taaperramme syvästi suossa - ajatellen en mä jaksa - ei mua huvita - ei mikään suju... Ego tuo nuo pelon vivahteet mielemme sopukoista. Suureksi osaksi me voimme olla urheita ja todeta ei nuo meitä koske - me olemme niiden yläpuolella tai vain emme tee mitään huomiota niihin vain mennä puksutamme tiedostamattomassa unessa asiasta toiseen luullen olleen vahvasti mukana ja asioiden kunkku. Myös kaikki elämämme rutiinit vievät meitä asiasta toiseen lievästi tai voimakkaasti otsa kurtussa ollen - tuskailua - ärtymystä - sellaista kaikenlaista asioissa pyörimistä. Monasti hetkessä myös tulee huippu boosteri johonkin ja kaikki sujuu. Mutta pelko on kuitenkin, jossain muodossa mielemme päällä viemässä pois tunnetta onnen - ilon - sekä kaikkea luonnollista elämän sisäisyyden esille tuomista aidosta rakkauden tunteista. Valintamme on ollut pelon voittoinen vaikka sen mielestämme miedommassa muodossa. Mutta silti yksittäinen valinta tai valinnat voivat olla pelosta lähtöisin eikä sitä edes huomata. Ihmetellään omaa tunnetta - olotilaa - kysyen miksi näin? Oma valintamme on joko juurtunut johonkin vanhaan kaavaan tai se lähtee suoraan pelosta. Ja näin teemme tai muunnamme suuntaan, jotta voimme kokea turvaa ja onnea. Mutta jokin ei täsmää...