18. kesä, 2020

Osa CLXXVII (177) tunne ja reagoi (Ikuisuus 1.)

IKUISUUS. Tuo sana on ajaton se on sana jolla ei ole alkua ei loppua. Se on vaikea ymmärtää ajatuksella järjen. Mikä jatkuu ja vain se jatkuu ja ajatus tuo taitaisi aivan solmuun mennä jos sen pitäisi järjellänsä selvittää - ikuisuus. Kestäisikö se ikuisuuden tuo tutkimusmatka sen selvittämiseen - kestäisikö se aikaa logiikkaa järjen - niin ikuisesti se ja sen selvittäminen kestäisi - kestäisi, mutta mikä olisi vastaus. Vastaus on nyt tiedossa se on ikuisuus. Täysin ajaton ei lineaarisuutta ei mikään mihin puhdas järki riittäisi. Mutta selivittääkseen pitää ottaa tuo kuudes aisti avuksi elämän - olla kuulolla sen avulla mitä on nyt niin se on sama kuin ikuisuus. Ei kuitenkaan tämä egon arvelu järjellinen ja rajallinen ratkaisu vain mitä kuulen mitä näen... ja monta muuta ymmärryksen poikasta asiasta ikuisuuden. Mutta tuo intuitio menee taakse verhon, jossa ymmärretään ja tiedetään mitä elämä on ja miksi kaikki on ikuista ja ei taaskaan meidän järjellisessä merkityksessä vaan rajattoman rakkauden valtakunnassa. Kun ei ole rajoja ei ole aikaakaan, koska aika on vain meidän kehittämä oma rakenne missä elämän pitäisi tapahtua ja se on rajallinen. Se on myös hyvin katsottuna erillisesti kaikkien kannalta - se totuus on siksi unta minkä järjellisyys meille selittää, siksi onkin...