5. elo, 2020

Osa CLXXXIII (183) tunne ja reagoi (Ahdistus 1.)

AHDISTUS. Olet sana vaikuttava tai vain sana. Ketä tuo tunne tönii tai koskettaa kunnolla on kokijan kokemus oikea. Mutta myös jokaisella se on tunne joka katoaa - katoaa antaa vain sen mennä ja tilanne muuttuu merkittävästi. Myös mieli ruokkii tunnetta ahdistuksen eikä uskalla siitä irti päästää. Vaikka järki sanoo anna sen mennä on silti tuo tunne ahdistava vielä läsnä. Mutta tarvitseeko sen olla - mihin sitä tarvitaan? Tuo tunne on aito kokemus ja se on tarpeellinen herättämään meitä näkemään ja kokemaan toisin. Valitsemalla ja ymmärtäen että sen voi kokea jotenkin toisin - toisin vaikka ei juuri silloin se helpolta tunnu. Mieli on jäänyt kiinni - kiinni se on jäänyt kiinni jonkin tarinan juoneen, josta ahdistava tunne seurasi. Missä sen tunteen juuret oikein ovat ja miksi tunne tuo tunne tuli joko voimakkaana tai lievempänä? Mieli hakee selityksiä se haluaa kaiken selvittää järkevästi järjellä. Kun se on sen selvittänyt niin tulee vapaus. Vai tuleeko se todella vai siirtyikö se välillä pois palatakseen. Mieli voi olla epäleväinen eikä sen ego-osa halua juuri silloin kuin polkea sitä alemmas. Mutta tarvitseeko se olla noin - mihin tarvitaan ahdinkoa ahdistusta? Ei sitä tarvita mihinkään eikä sen tarvitse "asua meillä". Vaan kautta kaiken elämän kokemuksen ja sen hetkisen ymmärryksen kautta voimme...