14. elo, 2020

Osa CLXXXIV (184) tunne ja reagoi (Ahdistus 2.)

AHDISTUS. Sanojen koettelemassa sanojen ja ajatusten viidakossa on tungosta - on ajatuksia ja seurauksia. Meidän mielemme summaa ja yhdistelee asioita "mestarillisesti", josta pulpahtaa ajatus ja tunne ahdistuksesta. Sen hetkinen tunne saa aikaan taas uusia tuntemuksia ja oranvan pyörä on valmis. Olettemukset kasvattavat tuota tunnetta sekoittaen siihe coctailiin erilaisia pelon vivahteita ja nostaen pintaan vanhoja tuntemuksia menneiltä ajoilta. Yhdistely voi jatkua ja tuska tiivistyy sekä se vie mielen matalaksi. On tullut matalapaine olemukseemme. Mutta kun kaikki onkin meidän omaa projisointia valkokankaalle, josta katsomme filmiämme. On aika muuttaa käsikirjoitusta - on aika muuttaa ohjaajan käsityksiä mikä on tarpeellista mikä on jatko-osan uusiutuva piirre ja juoni. Voimme kaikella ilolla alkaa muokata tuo "kässäriä" uuteen valoon - valoon jossa valo hävittää varjot "ahdistava pimeys" katoaa. On uuden ja uusiutuvan valkokankaan näytännön aika. Tuo uusi menestys tarina nousee mahtavasti ahdingon suosta kakkos osassaan. Ja sen käsikirjoitus sekä kuvauksen heijasteet muutettiin uuteen kuosiin - uuteen valon ja ilon tuotannoksi. On sen todellinen rakkaustarina aivan muuta kuin ajasta menneestä, jossa mieli oli ankkurissa ahdistukseen. On sen vapaus ja vapautuminen saanut elämän ymmärryksen sekä vapauden.