13. syys, 2020

Osa CLXXXVII (187) tunne ja reagoi (Harhakuvat 3.)

HARHAKUVAT. Kun alkaa siintää totuus tuolta taivaanrannan siimeksestä aivan kuin on näkyvän auringon nousun aika. Tuolloin alkaa huomata sisäisesti miten harhakuvat hämärtyvät tai katoavat kuin tuo auringon paiste poistaa pimeyden tai muun sumun silmistämme. Niin kirjaimellisesti alkaa aueta sielun syvimmistä todellisuuksista ne meidän kaikkien oma rakkauden kokemus - kokemus jossa totuus asuu. Tuo totuus on aluksi outo ja erilainen mihin olemme uskoneet ja mihin olimme aisteillamme törmänneet sekä uskoneet totuudeksi. Kun harhakuva joka on muuttuvainen saa uuden sisäisen kokemuksen alamme ymmärtää miten meidän oma mielemme rakentaa niitä ja ne ovat hyvin vaihtelevia. Ja kun taasen rakkauden totuudesta kumpuaa ohi näkyäväisten aistiemme nuo rakkauden aistimukset ja niissä olevan totuuden. Alkaa erottua askel kerrallaan mikä on ja vain väliaikainen ilmiö tai mikä on elämän syvällisempi olemus sekä tarkoitus. Harhakuvilla tämä arki pyörii mallikkaasti ja etenemme omalla henkisellä polullamme kohti aina vain ymmärrettävämpiä totuuden ilon - riemun - olemisen läsnäolevaa yhteistä sisäistä yhtenäisyyttä koko tästä universumista. Kaikki pienetkin kokemukset antavat pysyvän viitteen että harhakuvat ovat häviäväisiä ja totuudessa on kaikki rakkaudella pysyvää.