16. syys, 2020

Osa CLXXXVIII (188) tunne ja reagoi (Väsymys 1.)

VÄSYMYS. On tuo tunne melkein aito vai totta syvintä vai ja tai muodossa jossain - jossain josta se tulee pintaan - pintaan tähän hetkeen. On sen luonne mitä tahansa tai miten voimakas tunne hetkessä tässä. Tuoko se tämän hetken kalkkiviivoille mä en jaksa - mä oon kuitti vai ilmentyykö se salaisesti - piilevästi hetkeen tähän, jolloin me sitä tiedostamatonta tai se on työnnettävä syrjään pois juuri nyt tästä hetkestä. On vain jyrättävä eteenpäin - on vain jaksettava. Onko tuo tunne sitten kuviteltua vai nuuhkahdanko seisoalleni aiva rättinä väsymyksen. On sen luonne tuo tai tää se hallitsee tätä hetkeä ohjaavasti tai hyvinkin merkittävästi. Se on tunne joka on ja vaikuttaa kaikkeen vaikka sen kuitenkin kuinka syrjään työntäisimme tai täyttäysimme sen tilan suorittamalla ja pysyen kiinni suorittamisessa, jolloin väliaikaisesti taas jaksamme eteenpäin. Mutta tarvitseeko väsymyksen hallita tai edes vähäisen vähäisesti ohjata sekä vaikuttaa tähän olemiseen juuri nyt? Ei tietenkään - ei ainakaan siinä mittakaavassa missä se välillä on. On tullut aika heräämisen - on tullut aika nähdä asioiden lävitse mistä se väsymys kumpuaa - nähdä mistä sen syyt ja seuraukset astuvat meidän elämän peliimme liian vahvoina - liian voimakkaina. On tullut aika herätä joten ja jolloin me...